Suomen Myyntimediat blogi
Päihteet tekee päätöksiä, ei ihminenTiistai 27.8.2024 klo 9.18 - Mika-Matti Trogen Syksyllä 2022 kirjoitin Huumepoliisi ja STOP Huumeille lehtiin artikkelin, jonka otsikko oli ”Toivoton taistelu oman lapsen puolesta”. Kirjoitin artikkelissa tositarinan kymmeniä vuosia kestäneestä piinasta, jossa mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivästä Ristosta (nimi muutettu) oli aiheuttanut vanhemmilleen ja lähipiirilleen kovan taakan ja kymmeniä vuosia kestäneen piinan. Riston ongelmat alkoivat jo nuorena. Ristolla todettiin jo nuorena Asperger oireyhtymä. Myöhemmin hänellä alkoivat päihdeongelmat alkoholin, pillereiden ja huumeiden kanssa. Vanhemmilla ja lähipiirillä oli jatkuva huoli hänestä, ja he tekivät Riston hyväksi oikeastaan kaiken mahdollisen. He olivat jatkuttavasti yhteydessä eri viranomaisiin ja hoitohenkilökuntaan. Auttaminen oli paikoin, jopa epätoivoista. Toisinaan oli valonvälähdyksiä ja apua saatiin, mutta lopullinen läpimurto jäi kuitenkin tulematta. Tavalla tai toisella tuli aina seinä vastaan. Tämä vuosikausia kestävä piina oli omaisille kovin uuvuttava ja voin kertoa, että en samanlaista kohtaloa toivo kenellekään. Kirjoitin aikaisemmassa artikkelissa Riston saamasta häädöstä Espoon kaupungin omistamasta asunnosta. Häätö johtui lähinnä naapureiden pelosta, koska Risto oli päihteitä käyttäneenä, jopa uhkaava muita asukkaita kohtaan. Naapureiden pelon ja häiriöiden vuoksi Risto häädettiin kodistaan. Hänen kaikki tavarat ja vaatteet heitettiin roskalavalle ja hänelle ei jäänyt muuta omaisuutta kuin päällä olevat vaatteensa. AsunnottomuusAsunnottomana Risto käytti edelleen päihteitä ja asui kadulla. Yöksi hän pääsi Espoon Olarissa sijaitsevaan ”yömajaan”, mutta päivät hän vietti aina kadulla. Tämä oli omaisille haastava tilanne, koska Ristoa ei välillä tavoittanut viikkokausiin. Riston omaiset pommittivat poliisia, sosiaalitoimea, mutta aina tuloksetta. Kyseessä on 45-vuotias aikuinen ihminen, joka päättää itse asioistaan. Hänen henkilökohtaisia tietojansa ei saa luovuttaa edes omaisille. Risto ei myöskään halunnut mennä asumaan vanhemmilleen, syynä varmasti on ollut päihderiippuvuus, koska maalla asuvien vanhempien luona päihteiden käyttö ei olisi onnistunut. Kovan työn jälkeen lopulta Ristolle saatiin hoitopaikka Järvenpään sosiaalisairaalasta. Asunnottomuus oli kestänyt lähes vuoden. Risto oli rahaton ja huonossa kunnossa, mutta hän oli hoitomyönteinen ja lähti hoitoon. Hoito lähti käyntiin hieman sekalaisissa tunnelmissa, häntä pelotti esimerkiksi paikan muut asukkaat ja hän ei tuntenut oloansa kovin hyväksi, mutta kuitenkin hän oli päättänyt jäädä hoitoon. Omaiset saivat hoidon ajaksi hieman hengähdystaukoa, ei ollut sitä jokapäiväistä huolta siitä mitä kauheata seuraavaksi tapahtuu. Riston äiti usein pelkäsi, kun auto ajoi pihaan, että koska poliisit tulevat kertomaan Riston menehtyneen, hoidon aikana tätä pelkoa ei ollut. Muutamia päiviä myöhemmin Risto sai tiedon, että hän oli saanut pienen summan tililleen Kelan maksamia rahoja. Tämän takia hän päätti lähteä omille teilleen hoitopaikasta ja ei palanut takaisin enää. Tämän päätöksen teki päihteet, ei Risto itse. KuolemaJärvenpään sosiaalisairaalasta lähtemisen jälkeen Risto eli jälleen kadulla. Omaiset tavoittivat hänet kuitenkin nyt paremmin ja lopulta yhteistyössä onnistuttiin järjestämään hänelle ns. katto pään päälle Espoossa sijaitsevasta hoitokodista. Tässä hoitokodissa tarjottiin tuettua asumista, palveluasumista ja tehostettua palveluasumista pitkäaikaisasunnottomille henkilöille, joilla on erityisen haasteellista käyttäytymistä mm. päihteiden tai mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Tässä asumispaikassa oli se poikkeus muihin hoitopaikkoihin nähden, että siellä sai olla myös päihtyneenä. Risto sai hyvän ”oma” hoitajan, jonka kanssa asiat alkoivat sujumaan mallikkaasti. Omahoitaja piti myös omaiset ajan tasalla tilanteista, joten oikeastaan kaikki näytti hyvältä, päihteiden käyttöä lukuun ottamatta. Kesäkuussa 2024 Risto menehtyi Helsingin juna-asemalla klo 3:20 yöllä. Hänet löydettiin menehtyneenä aseman alueelta. Vanhempien pelko kävi toteen, aamulla poliisiauto kaartoi heidän pihaansa ja toivat mukanaan lohduttoman suruviestin. Risto menehtyi 45-vuotiaana ja minä menetin siinä samalla rakkaan pikkuveljeni. JälkipuintiHänen kuolemansa jälkeen väistämättä aloin miettimään, että mitä olisi pitänyt tapahtua, jotta olisi voitu estää tämä surkea tapahtumasarja ja mahdollisesti myös kuolema. Riston ongelmallinen aika kesti noin 20-vuotiaasta alkaen, eli 25-vuotta hän taisteli päihteiden ja Asperger oireyhtymän kanssa. Hän kävi läpi vuosien aikana monia eri hoitoja, mutta kokonaisvaltaista hoitoa hän ei saanut oikeastaan koskaan. Viimeisen viiden vuoden aikana hänestä tuli jonkin verran hoitovastainen, joka varmasti johtui suurelta osin hänen päihderiippuvuudestaan. Päihteet sotkivat oikeastaan koko ajan asioiden etenemistä. Omaisten apu Ristonkin kohdalla oli se suurin apu, mutta vastaanotto ei aina ollut hyvää, koska hänen päässään oli liikaa se tärkein asia, mistä saisi päihteitä. Päihteet määräsivät liikaa hänen päätöksiään. Minulla on vakaa näkemys siitä, että mikäli hänet olisi saatu irti päihteistä, vaikka pakkokeinoin hän olisi lopulta itse alkanut päättämään asioista, päihteet ei olisi tehneet päätöksiä Riston puolesta. Hän kulki sumussa, josta hän ei koskaan päässyt päivänvaloon korjaamaan asioitaan. Tahdosta riippumaton hoitoTilanteissa, joissa henkilön päihteiden käyttö pitkittyy ilman, että läheiset tai viranomaiset pystyvät siihen vaikuttamaan, mietitään usein tahdonvastaisen hoidon mahdollisuutta. Nykyisessä päihdehuoltolaissa on suhteellisen selkeästi määritelty tilanteet, joissa asiakkaan omasta tahdosta riippumaton hoito voidaan toteuttaa. Laki asettaa kuitenkin etusijalle vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut. Jos vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut eivät ole mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ihminen voidaan määrätä hoitoon aiheuttamansa terveysvaaran perusteella. Terveysvaaralla tarkoitetaan sitä, että asiakas on ilman päihteidenkäytön keskeyttämistä ja asianmukaista hoitoa välittömässä hengenvaarassa päihteiden käyttönsä vuoksi tai vaarassa saada kiireellistä hoitoa vaativan terveydellisen vaurion. Hoitomääritys voidaan tehdä korkeintaan viideksi vuorokaudeksi. Hoitoa voidaan toteuttaa esimerkiksi terveyskeskuksen tai sairaalan vuodeosastolla. Tahdosta riippumaton hoito on lopetettava heti, kun terveysvaaran mukaisia hoidon edellytyksiä ei enää ole. Riston kohdalla tahdosta riippumaton hoitoa ei päästy yrityksistä huolimatta toteuttamaan. Näkemykseni mukaan Suomessa käytännön tasolla tahdosta riippumatonta hoitoa, ei kovin helposti käytetä. Olin Riston kuoleman jälkeen yhteydessä useisiin poliisina työskenteleviin henkilöihin ja myös kahteen tuttuun kansanedustajaan. Kaikissa näissä keskusteluissa tuli selkeästi ilmi se, että mikäli tahdosta riippumatonta hoitoa voitaisiin käyttää ns. matalalla kynnyksellä, voitaisiin saada apua monelle päihderiippuvaiselle ja sitä kautta estää mahdollinen kuolema. Tämä oli aivan selkeä toteamus keskusteluissa. Kansanedustajat kertoivat, että mikäli alettaisiin ajamaan lakia, jossa madalletaan kynnystä henkilön tahdosta riippumattomaan hoitoon pääsyyn, tulee kansanedustajien keskuudessa lakia vastaan vastustusta, he eivät uskoneet asian läpi menoon. Kokemukseni mukaan väliaikainen holhoukseen asettaminen olisi hyväksi, siinä kohtaa, kun ihminen ei enää itse päätä asioistaan vaan päihteet tekevät kaikki päätökset. Esimerkiksi 6kk pituinen holhoukseen asettaminen johtaisi siihen, että henkilö ehtisi parantua hieman päihteistä ja omat esimerkiksi hoitopäätökset voisivat olla aivan toisenlaisia holhouksen jälkeen ja näin ihminen pelastuisi mahdolliselta kuolemalta tai muulta peruuttamattomalta vahingolta. Vanhempien huoli muuttui suruksiRisto on nyt haudattu. Jäljelle jäivät meidän omaisten suunnaton suru ja jonkin verran hyviä muistojakin. Osaksi myös harmitus siitä, että emme lopulta pystyneet häntä auttamaan, vaikka kuinka paljon sitä yritimme. Riston isän ja äidin ei enää tarvitse pelätä ja olla huolissaan Riston voinnista, tilalle tuli hirvittävä suru, aika näyttää kumpi on se parempi vaihtoehto vanhemmilleni, lepää rauhassa veljeni. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päihteet, päihdeongelma, huumepoliisi, stophuumeille, suomenmyyntimediat, suomenmyyntimediatkokemuksia, järjestölehti, yhdistyslehti, metsek, metsekgroup, paino, taitto, ilmoitusmyynti |
Varjoja koulumaailmassa: Mikaelin tarinaPerjantai 17.5.2024 klo 11.33
Kun syksyn ensimmäinen aamukaste laski Helsingin hiljaisille kaduille, 15-vuotias Mikael valmistautui elämänsä suureen muutokseen. Perheen muutto uudelle paikkakunnalle oli avannut hänelle mahdollisuuden aloittaa alusta, uudessa koulussa ja uudessa ympäristössä. Mikael, joka oli aina tuntenut olevansa hieman erilainen, hiljainen poika, jonka maailma pyöri piirustusten ja musiikin ympärillä, katsoi tulevaisuuteen sekavin tuntein. Ensimmäisenä koulupäivänä Mikael astui koulun suureen aulaan sydän täynnä toivoa. Hän oli pukeutunut huolella valitsemiinsa vaatteisiin, jotka hänen mielestään edustivat parhaiten hänen persoonaansa: hieman taiteellinen, mutta samalla hillitty. Hän oli valmis kohtaamaan uudet haasteet, valmis olemaan rohkea. Koulun käytävillä vallitsi innostunut hälinä, kun oppilaat jälleennäkivät vanhoja ystäviään ja vaihtoivat kesälomakuulumisia. Mikael tunsi itsensä ulkopuoliseksi, mutta päätti, että tämä päivä merkitsisi uuden luvun alkua hänen elämässään. Ensimmäisten viikkojen ajan Mikael yritti sopeutua uuteen ympäristöönsä. Hän huomasi nopeasti, että koulun sosiaalinen elämä oli monimutkaisempi kuin hän oli kuvitellut. Vaikka hän yritti lähestyä muita ja solmia ystävyyssuhteita, hän tunsi usein jäävänsä yksin lounastauoilla ja välitunneilla. Kuitenkin, eräänä päivänä piirustustunnilla, hän tapasi Lauran ja Samin, jotka jakoivat hänen kiinnostuksensa taiteeseen. Mikaelin sydämeen syttyi toivo ystävyydestä, joka kestäisi kaikki koulun haasteet. Mutta koulun käytävillä alkoi kuulua kuiskauksia. Aluksi ne olivat vain ohimeneviä pilkallisia kommentteja Mikaelin hieman vanhanaikaisesta reppusta tai siitä, kuinka hän vietti välitunnit piirtäen omassa nurkassaan. Mikael yritti olla välittämättä, uskoen, että hänen ei tarvitsisi muuttaa itseään muiden hyväksynnän toivossa. Hän ei halunnut antaa periksi pelolle tulla nähdyksi erilaisena, mutta samalla pelko syrjäytymisestä alkoi hiipiä hänen sydämeensä. Kiusaaminen ei kuitenkaan pysähtynyt harmittomiin huomautuksiin. Pian se muuttui julmemmaksi, henkilökohtaisemmaksi. Joku Mikael kertoi vanhemmilleen, mitä oli tapahtunut, ja yhdessä he ottivat yhteyttä Kiusaaminen kärjistyyKiusaaminen, joka oli alkanut hiljaisina kuiskauksina ja kiusallisina kommentteina, Mikaelin ystävät, Laura ja Sami, olivat aluksi yrittäneet tukea häntä, mutta hekin alkoivat Tilanne kärjistyi eräänä päivänä, kun Mikael löysi itsensä lukittuna koulun varastoon. Kun Mikael viimein vapautettiin varastosta, hän päätti, ettei hän voisi enää kääntyä Mikaelin tarina on surullinen esimerkki siitä, kuinka kiusaaminen voi kärjistyä ja miten Kiusaamisen jatkuessa Mikael alkoi tuntea itsensä yksinäiseksi. Ystävät, joita hän luuli Kevät toi mukanaan valon ja lämmön, mutta Mikaelin maailmassa vallitsi yhä pimeys. JälkipyykkiMikaelin tarina on surullinen muistutus siitä, miten syvästi kiusaaminen voi vaikuttaa Mikaelin vanhemmat, murtuneina mutta päättäväisinä, alkoivat kampanjoida koulukiusaamisen vastaisesti. He puhuivat kouluissa, yhteisötapahtumissa ja mediassa, Mikaelintarina on traaginen. Se on muistutus siitä, että kiusaaminen on vakava Mikaelin tarina on kuvitteellinen, mutta valitettavan monelle nuorelle todellisuutta. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, kiusaaminen, koulukiusaaminen, lapset, nuoret, yhdistyslehti, järjestölehti, ilmoitusmyynti, paino, taitto, suomenmyyntimediat, suomenmyyntimediatkokemuksia, printmix, printmixoy, printmixkokemuksia, metsek, metsekgroup |
Varjoja koulumaailmassaPerjantai 3.5.2024 klo 14.19 Koulukiusaaminen on vakava ongelma, joka vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin ympäri maailmaa. Vaikka kiusaaminen ei ole uusi ilmi, digitaalisen teknologian leviäminen on tuonut mukanaan uusia haasteita ja kiusaamisen muotoja. On tärkeää, että vanhemmat, opettajat ja muut kasvattajat tunnistavat kiusaamisen merkit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan puuttua tilanteeseen ja tarjota asianmukaista tukea kaikille osapuolille. Mikä on koulukiusaamista?Koulukiusaaminen määritellään toistuvaksi aggressiiviseksi käytökseksi, jossa yksi tai useampi henkilö tarkoituksellisesti vahingoittaa toista, joka on heikommassa asemassa. Kiusaaminen voi olla fyysistä, sanallista, sosiaalista tai kyberkiusaamista. Fyysiseen kiusaamiseen kuuluu lyöminen, potkiminen, töniminen ja muu fyysinen väkivalta. Sanallinen kiusaaminen sisältää nimittelemisen, uhkailun, ivan ja muun loukkaavan kielenkäytön. Sosiaalinen kiusaaminen, jota kutsutaan myös relationaaliseksi kiusaamiseksi, kohdistuu lapsen suhteisiin ja maineeseen, kuten kaverien viemiseen, juoruiluun ja sosiaaliseen eristämiseen. Kyberkiusaaminen tapahtuu digitaalisissa ympäristöissä ja voi sisältää haitallisten viestien lähettämistä, kuvien jakamista ilman lupaa ja online-häirintää. Kiusaamisen merkkien tunnistaminen on ensimmäinen askel ongelman ratkaisemiseen. Nämä merkit voivat vaihdella riippuen kiusaamisen muodosta ja lapsen persoonallisuudesta. Mahdollisia merkkejä ovat esim. haluttomuus mennä kouluun, äkillinen suorituskyvyn lasku koulussa, vetäytyminen sosiaalisista tilanteista, fyysiset vammat (jotka eivät selity), muutokset unessa tai ruokahalussa ja yllättävät mielialan vaihtelut. Ennaltaehkäisy ja puuttuminenKoulut voivat toteuttaa ennaltaehkäiseviä ohjelmia, jotka opettavat empatiaa, sosiaalisia taitoja ja konfliktinratkaisua. Opettajien koulutus kiusaamisen tunnistamiseen ja puuttumiseen on myös keskeistä. Vanhempien on tärkeä olla avoimessa vuoropuhelussa lastensa kanssa, tarkkailla mahdollisia muutoksia käyttäytymisessä ja tarjota turvallinen ympäristö, jossa lapsi voi puhua kokemuksistaan. Koko yhteistön, mukaan lukien vanhemmat, opettajat ja oppilaat, tulee työskennellä yhdessä luodakseen kouluympäristön, jossa kiusaaminen ei ole hyväksyttävää. Kiusaamisen vastaiset kampanjat ja tietoisuuden lisääminen ovat tärkeitä keinoja ongelman ehkäisemiseksi. Kiusaamisen tilanne SuomessaTuoreimpien tutkimuksien mukaan noin joka kymmenes peruskoululainen Suomessa kokee säännöllistä kiusaamista. Luvut ovat pysyneet suhteellisen vakaina viime vuosina, mikä viittaa siihen, että kiusaamisen vastaiset toimenpiteet eivät ole riittävän tehokkaita. Erityisen huolestuttavaa on, että kyberkiusaaminen on lisääntymässä, mikä korostaa digitaalisen maailman tuomia uusia haasteita. Sukupuolten välisiä erojaTilastot osoittavat myös, että kiusaamisen muodot ja kohteet vaihtelevat sukupuolten välillä. Pojat kokevat useammin fyysistä kiusaamista, kun taas tyttöjä kiusataan enemmän sosiaalisesti ja verkkoympäristössä. Suomalaiset koulut ovat ottaneet käyttöön erilaisia ohjelmia ja strategioita kiusaamisen ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi. Näitä ovat muun muassa KiVa Koulu -ohjelma, joka on saanut kansainvälistä tunnustusta kiusaamisen vähentämisessä. Ohjelma keskittyy kouluyhteisön asenteiden muokkaamiseen, kiusaamisen tunnistamiseen ja tehokkaisiin puuttumiskeinoihin. Tulevaisuuden näkymätVaikka kiusaamisen vastainen työ on haastavaa ja jatkuva prosessi, on tärkeää pitää yllä toivoa ja sitoutumista ongelman ratkaisemiseen. Innovaatiot koulutuksessa, teknologian hyödyntäminen ja yhteisön tuki ovat keskeisiä tekijöitä kiusaamisen vähentämisessä tulevaisuudessa. Koulukiusaaminen on monitahoinen ongelma, joka vaatii monenlaisten toimijoiden yhteistyötä. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, kiusaaminen, koulukiusaaminen, lapset, nuoret, yhdistyslehti, järjestölehti, ilmoitusmyynti, paino, taitto, suomenmyyntimediat, suomenmyyntimediatkokemuksia, printmix, printmixoy, printmixkokemuksia, metsek, metsekgroup |
Huolestuttava ilmiö - yksi sairaus on lisääntynyt Suomessa nuorilla räjähdysmäisestiKeskiviikko 17.4.2024 klo 13.25 Suomessa on viime vuosien aikana havaittu huolestuttava ilmiö: tyypin 2 diabetes on lisääntynyt räjähdysmäisesti nuorten keskuudessa. Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Vammaisliikunnan ILO -lehdessä. Tämä on merkittävä kansanterveydellinen haaste, sillä tyypin 2 diabetes on sairaus, joka on esiintynyt tähän mennessä pääasiassa aikuisilla ja iäkkäämmillä ihmisillä. Nyt sitä on alkanut esiintymään myös nuorilla. Tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys on kasvanut Suomessa 285 prosentilla, eli sairautta esiintyy miltein neljä kertaa enemmän kuin 30 vuotta sitten. Suomalaisilla nuorilla esiintyy tyypin 2 diabetesta toiseksi eniten Länsi-Euroopassa. Vain Britanniassa esiintyvyys on suurempi kuin Suomessa. Nuorella iällä puhkeava kakkostyypin diabetes on huolestuttava merkki suomalaisnuorten kunnosta ja se on suuri varoitus yhteiskunnalle työkyvyn kehityksestä. Nuorena tyypin 2 diabetekseen sairastuminen voi johtaa entistä enemmän puhkeaviin lisäsairauksiin, kuten sydänsairauksiin, aivoverenkiertohäiriöihin sekä munuaistautiin. TaustatekijätElämäntapoen muutokset ovat merkittävä tekijä tyypin 2 diabeteksen lisääntymisessä nuorilla. Liikunnan vähäisyys, epäterveellinen ruokavalio ja ylipaino ovat keskeisiä riskitekijöitä. Nykyaikainen elämänrytmi, joka sisältää runsaasti istumista ja näyttöpäätteiden ääressä vietettyä aikaa, sekä nopeiden ja prosessoitujen ruokien suosimista ovat edistäneet näiden riskitekijöiden yleistymistä nuorten keskuudessa. Liian vähäinen liikunta on yksi tärkeimmistä diabeteksen riskitekijöistä. Jo puolen tunnin päivittäisen kestävyysliikunnan on todettu ehkäisevän diabetesta. Viimevuotisen Liitu -tutkimuksen mukaan vain kolmasosa 7-17-vuotiaista liikkuu suositusten mukaisesti tunnin verran joka päivä. TerveysvaikutuksetTyypin 2 diabeteksen varhainen puhkeaminen voi johtaa moniin vakaviin terveysongelmiin myöhemmällä iällä, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, näön heikkenemiseen, munuaissairauksiin ja hermoston vaurioihin. Nuoruudessa alkanut diabetes voi myös lyhentää elinikää ja heikentää elämänlaatua merkittävästi. Diabeteksen hallinta vaatii jatkuvaa seurantaa ja hoitoa, mikä asettaa paineita terveydenhuoltojärjestelmälle ja voi johtaa merkittäviin taloudellisiin kustannuksiin niin yksilöille kuin yhteiskunnalle kokonaisuudessaan. Lisäksi sairauden vaikutukset nuorten työkykyyn ja tuottavuuteen voivat olla pitkäaikaisia. EnnaltaehkäisyEnnaltaehkäisevät toimet ovat avainasemassa tyypin 2 diabeteksen torjunassa nuorten keskuudessa. Koulujen ja yhteisöjen tulisi edistää aktiivista elämäntapaa ja terveellisiä ruokailutottumuksia. Varhainen puuttuminne ja perheiden tukeminen terveellisempien elämäntapavalintojen tekemisessä ovat myös tärkeitä. Tietoisuuden lisääminen tyypin 2 diabeteksen riskeistä ja sen ennaltaehkäisystä on olennaista. Koulutusohjelmat, jotka keskittyvät terveellisiin elämäntapoihin ja niiden merkitykseen diabeteksen ehkäisyssä, voivat olla tehokkaita nuorten ja heidän perheidensä tavoittamisessa. Tämän ilmiön käsittely vaatii yhteistyö terveydenhuollon ammattilaisten, koulujen, poliittisten päättäjien ja yhteisöjen välillä. Yhdessä voimme luoda ympäristön, joka tukee nuorten terveellisiä elämäntapoja ja vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä tulevaisuudessa. LASTEN JA NUORTEN LIIKKUMISSUOSITUS: Avaimia terveellisempään huomiseenLiikunta on elintärkeää kaikenikäisille, mutta erityisen tärkeää se on lapsille ja nuorille. Se ei ainoastaan tue fyysistä terveyttä, kuten sydän- ja verisuoniterveyttä, lihaskuntoa ja luuston vahvuutta, vaan myös edistää mielenterveyttä, koulumenestystä ja sosiaalisia taitoja. Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee, että 5-17-vuotiaat lapset ja nuoret harrastavat vähintään keskitason tehoista liikuntaa 60 minuuttia päivässä. Tähän tulisi sisältyä monipuolisesti erilisia liikuntamuotoja, jotka kehittävät kestävyyttä, lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Vähintään kolmena päivänä viikossa tulisi harrastaa voimaa ja luustoa vahvistavaa toimintaa. Lapset oppivat mallista, joten vanhempien ja kasvattajien aktiivinen rooli liikunnan harrastamisessa on tärkeää. Yhteiset liikuntahetket, kuten pyöräily, kävely tai vaikkapa tanssiminen olohuoneessa vahvistavat perhesiteitä ja luovat positiivisen asenteen liikuntaa kohtaan. Jokainen lapsi on yksilö, ja eri lajit vetoavat eri lapsiin. Kannustaminen kokeilemaan monipuolisesti eri liikuntamuotoja auttaa löytämään sen, mikä kullekin sopii parhaiten. Olipa se sitten joukkueurheilu, yksilölajit, tanssi, kiipeily tai luonnossa liikkuminen, tärkeintä on löytää ilo liikkumisesta. Liikunnan ei aina tarvitse olla järjestäytynyttä tai kilpailullista. Perheen yhteiset retket luontoon, puistossa leikkiminne, tai vaikkapa kotona järjestetyt esteradat ovat kaikki tapoja tuoda liikuntaa luontevaksi osaksi arkea. Liikunnan ilon löytäminen on avainasemassa lapsen liikunnallisen elämäntavan kehittymisessä. Lasten ja nuorten liikkumissuositukset tarjoavat tärkeän kehyksen tervellisen ja aktiivisen elämäntavan edistämiseen. Vanhempien ja kasvattajien rooli tämän tavoitteen saavuttamisessa on korvaamaton. Liikunnan ilon löytäminen ja sen tekeminen osaksi jokapäiväistä elämää on investointi lapsen hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Ottamalla aktiivisen roolin ja kannustamalla lapsia liikkumaan, voimme auttaa heitä rakentamaan terveen perustan elämälleen. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikunta, urheilu, lapset, nuoret, lapsi, nuori, vammaisliikunta, vammaisliikunnanilo, suomenmyyntimediat, suomenmyyntimediatkokemuksia, printmix, printmixoy, printmixkokemuksia, metsek, metsekgroup, paino, taitto, ilmoitusmyynti |
Elämä syöpädiagnoosin kanssaKeskiviikko 13.3.2024 klo 13.51
Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossain vaiheessa elämäänsä. Lähes kaksi kolmesta sairastuneesta paranee ja moni parantumattomasti sairastunut pystyy elämään sairautensa kanssa useita vuosia hyvää elämää. Siitä huolimatta syöpä pelottaa. Tässä artikkelissa kerromme Ellun tarinan. Hänen matkansa alku oli pelottava ja hankala, mutta elämä voitti kuitenkin lopulta. Syöpädiagnoosin kuuleminen oli Ellulle kova paikka ja diagnoosin jälkeen omat ajatukset olivat todella synkkiä. Ellu tunsi pelkoa ja epävarmuutta. Vakava sairaus sekoitti turvallista arkea melkoisesti. Mielessä pyöri ajatus, että mitä minä olen tehnyt väärin?Sairastuminen aiheutti Ellulle tunteiden vuoristoradan, jossa pelko, toivo, viha ja suru vaihtelivat päivittäin tai jopa tunneittain. Lopulta Ellu kuitenkin ymmärsi, että syöpädiagnoosi ei kuitenkaan ollut suora kuolemantuomio. Ellu kertoo ettei ihminen ole sairastuttuaan yhtä kuin syöpä. Ihmisessä on myös paljon muuta. Elämä voi olla merkityksellinen ja hyvä sairastumisesta huolimatta. Ellun neuvo on, että keskustele avoimesti lääkäriesi, perheesi ja ystäviesi kanssa tuntemuksistasi se auttaa omaa oloa huomattavasti. Terveydenhoidon henkilökuntaan kuuluvat voivat myös auttaa työstämään pelkoja. Ellu pyrki saamaan paljon tietoa sairaudestaan ja siihen liittyvistä hoidoista. Näihin asioihin hän sai apua hoitohenkilökunnalta ja vertaistuen kautta. Muiden saman kokeneiden tarinat ja kokemukset toivat lohtua ja tietoa. Hoitojen aikana Ellun mieli pysyi toiveikkaana ja kohtuullisen hyvänä. Hän pysyi kiinni tavallisessa arjessa ja vietti mahdollisimman paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa. Hän söi ja liikkui säännöllisesti. Ellun kokemus oli se, että mitä enemmän liikkuu ja tekee töitä sairastelun rajoissa, sitä parempi on sairastaa. Ellu etsi omasta arjesta niitä hyvä juttuja. Hyvä ohjeena Ellu sanoo, että hoitojen lomassa ne ”hyvät päivät” kannattaa aina hyödyntää. Tee asioita, joista nautit ja joihin pystyt. Älä jää sänkyyn, ellei ole aivan pakko. Ellun kokemuksella voi todeta, että syöpä muuttaa elämää, mutta se ei määritä sitä kokonaan. Ellun mieli notkahteli sairauden aikana, mutta pääasiassa hän pysyi useimmiten toiveikkaana ja positiivisena. Pitkien hoitojen jälkeen ja varsinkin kun Ellu todettiin taas terveeksi, hän koki olonsa aika lailla tyhjäksi. Mutta lopulta kun väsymys helpotti, hiukset kasvoivat takaisin alkoi mielikin paruntumaan. Läheisten tuki on tärkeääSyöpädiagnoosi ei kosketa ainoastaan sairastunutta, vaan se vaikuttaa koko hänen lähipiiriinsä. Ellu kertoo hyviä vinkkejä ja oivalluksia siitä, miten läheiset tarjosivat hänelle tukea ja lohtua sairastumisen yhteydessä. Ellu kohtasi varsinkin sairastumisen alussa tunnemyrskyjä, joihin liittyi pelkoa, epävarmuutta ja surua. Tässä tilanteessa hänelle eniten apua oli yksinkertaisesti vain kuuntelemisesta ja läsnä olosta. Erityisesti fyysinen läsnäolo, halaus ja kädestä pitäminen toivat suurta lohtua, mutta myös puhelimella pidetty yhteydenpito oli arvokasta. Henkisesti hän sai apua ystäviensä kanssa itkemisestä, nauramisesta ja hiljaisuuden jakamisesta. Arkinen apu oli myös korvaamatonta. Ellu sai ystäviltään apua ruoanlaitossa, siivouksessa, lastenhoidossa tai kaupassa käymisessä. Näin hän pystyi keskittymään parantumiseen ja lepäämiseen. Ellulle tuli ystäviensä seurassa sellainen olo, että oli helppo ilmaista kaikenlaisia tunteita heidän kanssaan. Myös negatiiviset tunteet hyväksyttiin sellaisenaan. Ystävät kannustivat Ellua hakemaan apua ammattilaisilta, kuten psykologeilta, sosiaalityöntekijöiltä tai vertaistukiryhmiltä. Ammattilaiset tarjosivat arvokkaita työkaluja, jotka auttoivat käsittelemään syöpädiagnoosin herättämiä tunteita ja haasteita. Tänä päivänä Ellun on elänyt terveen elämää jo vuosia. Hänellä on elämäniloa ja hän hymyilee paljon. Hän on itse vertaistukiryhmissä kertomassa kokemuksiaan sairastuneille ja heidän läheisilleen. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: syöpä, ystäväntuki, yhdistyslehti, järjestölehti, suomenmyyntimediat, suomenmyyntimediatkokemuksia, printmix, printmixoy, printmixkokemuksia, metsek, metsekgroup, paino, taitto, ilmoitusmyynti, mikatrogen |
Puuttuva palanenPerjantai 9.2.2024 klo 14.09 Joskus minulta kysytään, miten luonnehtisit paloetsintää koiralla. Ehkä itselleni kuvaavin esimerkki on ollut ajatus palapelistä, joka on ollut kasattuna valmiiksi, mutta sitten se on mennyt rikki ja meidän tehtävä on löytää niitä puuttuvia palasia tai ehkä tarkemmin vielä niitä syitä miksi niitä palasia puuttuu. Partionkoiranohjaajien peruskoulutus kestää noin kaksi ja puoli vuotta. Sen jälkeen partiokoiranohjaajat koulutetaan jollekin erikoisetsintäalueelle. Puhutaan siis huume-, palo-, ruumis- tai räjähdekoirista. Nykyään etsitään myös eritteitä ja elektroniikkaakin, sekä rahaa. Koiria on pelkästään olemassa erikoistuneena näihin erikoisetsintöihin, mutta pääsääntöisesti siellä alla on partiokoiran muutkin osa-alueet, jotka on koulutettu siellä peruskurssilla tai vanhan ohjaajan kohdalla poliisiyksiköissä. Tämäkin on yksi huomioitava seikka, koska itse teen paloetsinnöillä muutakin kuin pelkkää paloetsintää melko usein. Itse eksyin tähän puuttuvien palasten etsimisen maailmaan, sanotaanko nyt näin, hyvin johdateltuna. Sain eräänä päivänä käskyn mennä koiratoiminta päällystövastaavan juttusille, ja tiesin, että aihe tulee varmaan olemaan oma erikoistumisalueeni. Olin silloin vielä peruskurssilla, joten olin avoimin mielin liikenteessä, lähinnä vähän jännitti mitä sitä sitten isona tehdään koiran kanssa. Komisario sitten aloittikin, että minulle on ajateltu palokoiranohjaajan roolia, koska kuulemma minulla olisi siihen edellytyksiä. Asia ja edellytykset oli niin hyvin perusteltu, että astuin tyytyväisenä ulos ja aloitin sitten aikanaan erikoistumisen palokoiraohjaajaksi, kun peruskurssi oli suoritettu alta pois. Ihan en silloin vielä ymmärtänyt, minkälaiseen maailmaan saan astua aikanaan. Koiralleni Kessulle erikoistumisalueen opinnot olivat suht mieluisia. Kun käyttää nenää, tulee palkkaa. Näinhän se menee käytännössä, ei kukaan tee mitään, jos ei siitä saa jonkinlaista kompensaatiota. Koirien kohdalla se on helppoa, kun palkkio on niin selkeä. Itselleni kompensaatio on avautunut vasta vuosien kuluessa palokoiranohjaajan tehtävää hoitaessa. Alkuvaiheessa tehtävillä muistan, että keskittyminen meni aika kokonaisvaltaisesti koiran ohjaamiseen. Tietysti aivan normaalia, koska tavoitteena on aina tehdä paras mahdollinen suoritus. Tehtävillä ei kuitenkaan koskaan olla yksin, ihan työturvallisuudenkin näkökulmasta. Palopaikat ovat vaarallisia, koska palaneet rakennukset voivat sortua, niissä saattaa olla rakenteita, jotka voivat romahtaa päälle, joka paikka on lisäksi täynnä teräviä pellinkulmia, nauloja ja lasinsirpaleita. Siksi palopaikalla etsintää suoritettaessa siellä on aina joku muu myös mukana. Peruskokoonpano palokoiranohjaajan lisäksi on usein teknisen tutkinnan henkilöstöä. Usein mukana on taktisia tutkijoita, sekä muita palopaikkaa tutkivia viranomaisia kuten palopuolen edustajia. Raivauksessa saattaa olla apuna konekuskeja koneineen, sähkömiehiä tarkistamassa sähköjä jne. Ajan mittaan olen ymmärtänyt, että palopaikat ovat hyvin mielenkiintoisia kokonaisuuksia, ja niitä puuttuvia palasia on etsimässä koiran lisäksi joukko muita ammattilaisia. Jos vastaan, että paloetsintä on kuin puuttuvan palasen etsintää, on sitten koiran käyttäminen paloetsinnöillä omasta mielestäni kuin yhden tarkan instrumentin käyttämistä. Minulla ja koiralla on selkeä tehtävä, ja mitä paremmin koirani eli instrumenttini toimii, sitä parempaan lopputulokseen se johtaa. Etsinnät eivät ole mitään kovin helppoja kokonaisuuksia, ainakaan ohjaajan näkökulmasta. Etsinnälle ei lähdetä suoraan lennosta, vaan sitä varten pitää varautua jo ennen tehtävälle lähtemistä. Mukaan pitää pakata tietyt varusteet, joita mahdollisesti palopaikalla tarvitaan. Nykyään tarvittava välineistö ja varusteet on laitoksella pakattuna valmiina, joten niitä ei enää tarvitse haalia kasaan sieltä täältä. Kokemus opettaa, mitä milloinkin luultavasti tarvitaan, mutta pääsääntöisesti mukana on enemmän tavaraa kuin tullaan tarvitsemaan. Pisimmät siirtymät etsinnöille ovat olleet parin sadan kilometrin ja yli parin tunnin ajomatkan päässä, joten mitään ei palata tai lähdetä hakemaan enää keikkapaikalta. Ennen varsinaista etsintää koiralla, käydään palopaikka aina huolellisesti läpi. Ensimmäisenä on varmistettava, ettei palokohteessa ole liikkumista estäviä sortumavaaroja tai romahdusvaaroja. Vasta sen jälkeen pääsee tarkistamaan onko alue koiralle turvallinen. Samalla laaditaan etsintäsuunnitelma, miten kohde tarkistetaan mahdollisimman huolellisesti, mutta samalla tehokkaasti. Keliolosuhteet on huomioitava tässä vaiheessa, sillä kolmenkymmenen asteen helle tai kahdenkymmenen asteen pakkanen pakottavat tarkkaan harkintaan, kuinka pitkään koira ja ohjaaja pystyvät kerralla työskentelemään. Tässä vaiheessa on oltava realisti ja pysyttävä omassa näkemyksessä siitä, miten etsinnän aikoo suorittaa. Kiire ei saa olla, koska riskitekijöitä on ihan tarpeeksi ilman turhaa hosumista. Usein vaihe, jossa koira ja ohjaaja työskentelevät varsinaisella etsinnällä, on se yleinen mielikuva mikä ihmisillä on palokoiratoiminnasta. Koira tulee paikalle, tekee etsinnän, tekee löytöjä tai ei löydä, ja lähtee pois. Tämähän on se näkyvä vaihe. Ohjaajalle tärkeimpiä vaiheita taas heti etsinnän jälkeen on, kun koira laitetaan autoon tai koiraperävaunuun, koiran tutkiminen mahdollisten vammojen varalta. Palopaikat ovat todella riskialttiita koiran loukkaantumiselle. Lisäksi, jos on mahdollisuus, kuten perävaunuissa nykyään on, koira puhdistetaan heti alustavasti palopaikan liasta ja noesta, samoin ohjaaja vaihtaa vaatetuksen kenkineen keikan jälkeen. Ennen palopaikalta poistumista ohjaaja antaa paikalla oleville tahoille selvityksen koiran suorittamasta etsinnästä, onko tullut löytöjä, mitä muuta koira on mahdollisesti ilmaissut jne. Kun ohjaaja on lopettanut etsinnän ja palopaikkaa vielä mahdollisesti tutkitaan, ollaan tässä vaiheessa myös vielä mukana auttamassa. Itse välillä suoritan ilmakuvauksen, olen lapion varressa kaivamassa tai avustan kuten pystyn. Samalla arvioin onko jotain alueita syytä vielä tarkistaa koiralla. Tällaisen tarkastuksen yhteydessä teimmekin erikoisen löydön viime kesänä, mutta siitä voisikin kirjoittaa ihan oman artikkelinsa. Paluumatkatkin ovat osoittautuneet mielenkiintoisiksi, sillä luonnollisesti paikallinen hälytyskeskuksen tehtävänantokanava on radiossa kuuntelussa. Muutaman kerran on ollut pakko reagoida kun A-tehtävä on tullut alle 5km päähän omasta sijainnista ja lähin alueen partio on ollut huomattavasti kauempana. Hälytysvalmius kuitenkin on aina palotehtäviltäkin poistuttaessa oltava, joten perustehtäviä hoidetaan, vaikka ei olla oman laitoksen alueella. Tässä lehdessä onkin myös toinen artikkeli kun varsinainen alkuperäinen päivän suunnitelma on paluumatkalla muuttunut. Takaisin omalla laitoksella onkin sitten vuorossa kokonaisvaltainen huolto, koira, varusteet, vaatteet, kengät, ja miehistö pestään palopaikan noesta ja muista myrkyllisistä ja likaisista materiaaleista. Tämä on äärimmäisen tärkeää, jotta niin ihmiset kuin koirakin pysyy terveenä, eikä kukaan altistu yhtään tarpeetonta kauempaa palopaikkojen myrkyllisille yhdisteille. Palokoiranohjaajat kuuluvat myös laajennetun terveystarkastuksen piiriin, jotta voidaan varmistua ettei kehossa pääse kehittymään mitään piileviä sairauksia, kuten syöpää. Lopuksi tehdään keikasta vielä raportit kuntoon ja sitten on palattava varsinaisesti takaisin oman alueen A-valmiuteen. Ehkä yksi tärkeimmistä asioista tapahtuu sitten palokeikkojen välillä, oli se väli sitten lyhyt tai pitkä, ohjaajan tulee huolehtia koiran työkunnon ylläpitämisestä. Tämä korostuu erityisesti, jos keikkojen välissä on pitkä tauko. Harjoittelussa pyritään myös elintärkeään yhteistyöhön muiden palokoiranohjaajien kanssa. Väheksymättä muiden lajien ohjaajien ammattitaitoa, on toisen palokoiran ohjaajan tekemät harjoitukset yleensä parhaimpia. Niissä yleensä tulee esiin joitain asioita esimerkiksi oikeilta keikoilta tai omasta kokemuspohjasta. Varsinaisen nenäharjoittelun lisäksi yhdessä treenaamisessa tulee vaihdettua kokemuksia koirien ominaisuuksista, ohjaajien kokemuksista keikoilta ja välillä kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Oman lajin ohjaaja tuntee ne kipukohdat, mitä omassa lajissa on haasteena. Jos harjoituksissa on mukana vielä omat vänkärit, saavat he samalla erittäin hyvää kokemusta mahdolliselle omalle tulevalle ohjaajan uralleen. Harjoittelukin on siis hyvää yhteistyötä eri poliisilaitoksien henkilöstön kanssa. Olkaa varovaisia tulen kanssa, älkää antako tulen polttaa niitä puuttuvia palasia, joita me sitten jälkikäteen joudumme kasailemaan. Alunperin tämä artikkeli on julkaistu Koirapartion matkassa -lehdessä talvella 2024. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koirapartionmatkassa, koirapartio, koirapoliisi, poliisikoira, printmix, printmixoy, printmixkokemuksia, suomenmyyntimediat, suomenmyyntimediatkokemuksia, metsek, metsekgroup, mikatrogen, paino, lehti, järjestölehti, yhdistyslehti, ilmoitusmyynti, taitto |
Puhelin ja petollinen sekuntiMaanantai 27.11.2023 klo 14.18 Puhelin on nykyään monille meistä erottamaton osa arkea. Lapsille ja nuorille se on yhteys maailmaan, ystäviin ja harrastuksiin. Kuitenkin, kuten Mikon tarina osoittaa, pieni hetki huolimattomuutta voi muuttaa elämää dramaattisesti. Tavallinen päivä, tavallinen hetkiMikon, 11-vuotiaan pojan, koulupäivä oli ollut pitkä ja uuvuttava. Historian koe ja matematiikan läksyt olivat vieneet voimat, mutta iltapäiväkerhossa pelaaminen oli tuonut mukavaa vaihtelua päivään. Kun koulun jälkeen oli aika suunnata kotiin, Mikon puhelin piippasi. Se oli viesti parhaalta ystävältä Samilta. Mikko avasi viestin ja alkoi lukea sitä samalla, kun käveli kohti suojatietä. Kohtalokas sekuntiSamalla hetkellä, kun Mikon silmät siirtyivät viestiin, hän lähestyi suojatietä. Hän ei nähnyt lähestyvää autoa eikä huomannut, että liikennevalot olivat punaiset. Mikko astui suojatielle ajattelematta sen enempää. Autoilija, nuori nainen nimeltään Elina, teki kaikkensa väistääkseen Mikkoa. Vaikka hän jarrutti voimakkaasti ja yritti väistää, Mikon ja auton törmäys oli väistämätön. Mikko sinkoutui ilmaan ja iskeytyi maahan muutaman metrin päähän. SeurauksetMikko vietiin sairaalaan. Hänellä oli murtumia ja mustelmia, mutta onnekseen hän selvisi ilman vakavampia vammoja. Fyysinen paraneminen vei aikaa, mutta vielä pidempään kesti toipuminen henkisesti. Törmäys oli jättänyt jälkensä Mikon mieleen. Myös Elina, autoilija, kärsi tapahtuneesta. Vaikka hän ei ollut syyllinen onnettomuuteen, hän tunsi silti suurta syyllisyyttä ja ahdistusta. Elina kävi terapiassa käsitelläkseen tapahtunutta ja sai tukea läheisiltään. Uusi alkuKun Mikko palasi kouluun viikkojen sairaalassaolon ja toipilasaikansa jälkeen, hän huomasi maailman muuttuneen. Koulutoverit suhtautuivat häneen varoen, ja monet olivat selvästi vaikuttuneita siitä, mitä oli tapahtunut. Mikko huomasi olevansa paitsi onnettomuuden uhri, myös elävä esimerkki siitä, kuinka vaarallista on antaa pienen hetken huolimattomuuden määrittää koko elämäänsä. Hän päätti käyttää kokemuksensa positiivisesti ja alkoi puhua aktiivisesti kouluissa ja yhteisötilaisuuksissa puhelinten käytöstä liikenteessä. Mikon viesti oli yksinkertainen: "Älä anna pienen hetken muuttaa elämääsi ikuisesti." Samalla Mikko ystävystyi Elinan kanssa, autoilijan, joka oli ollut osallisena onnettomuudessa. Molemmat löysivät lohtua ja tukea toisistaan, ja he alkoivat tehdä yhteistyötä liikenneturvallisuuskampanjoissa. Elina jakoi tarinaansa kuljettajana ja korosti kuinka tärkeää on olla valppaana ja odottaa odottamattomia liikenteessä. LopputulemaMikon tarina osoittaa, että vaikka elämässä voi tapahtua odottamattomia ja traagisia hetkiä, niistä voi myös nousta ja tehdä merkityksellistä muutosta ympärillään. On tärkeää opettaa lapsillemme ja nuorillemme, kuinka tärkeää on olla tietoinen ympäristöstään, ja ennen kaikkea, kuinka tärkeää on arvostaa jokaista hetkeä ja tehdä turvallisia valintoja. Vinkkejä lapsille puhelimen käyttöön liikenteessä
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenneturvallisuus, suojatie, onnettomuus, liikenne, printmix, printmixoy, printmixkokemuksia, suomenmyyntimediat, suomenmyyntimediatkokemuksia, metsek, metsekgroup, yhdistyslehti, järjestölehti, paino, taitto, graafinensuunnittelu, mikatrogen |
Katseet kohti rakastettua juhlaaTorstai 2.11.2023 klo 14.18 Joulu on vuoden odotetuin juhla. Joulu saa ihmiset ympäri maailmaa pysähtymään, hiljentymään ja kokoontumaan yhteen perheidensä ja ystäviensä kanssa. Vaikka joulu on monille ensisijaisesti kristillinen juhla, sen juuret ulottuvat syvälle historiaan ja se on monissa kulttuureissa saanut erilaisia merkityksiä. Mikä tekee joulusta niin erityisen, ja miten erilaiset kulttuurit ja perinteet vaikuttavat siihen, miten juhlaa vietetään eri puolilla maailmaa? Minulle joulu merkitsee aina pysähtymisen ja hiljentymisen aikaa. Jouluna eivät soi työpuhelimet ja ei tarvitse olla tavoitettavissa. Puhelimen voi oikeastaan jättää työpöydälle ja nauttia hiljaisuudesta. Joulu on minulle ainoa aika vuodesta, kun todella saa rauhoittua ja levätä. Käytän joulun ajan aina lepäämiseen ja keskityn vain läheisiin ihmisiin ja perheenjäseniin. Historialliset juuretJoulu juontaa juurensa useista eri kulttuurisista perinteistä ja uskonnoista. Ennen kuin kristinusko levisi Eurooppaan, monissa kulttuureissa juhlittiin talvipäivänseisausta – pimeimmän päivän ja valon voiton yötä yli. Esimerkiksi roomalaiset viettivät Saturnalia-juhlaa, joka oli omistettu sadonkorjuulle ja viljajumala Saturnukselle. Kun kristinusko alkoi levitä, monet näistä vanhoista perinteistä sulautuivat kristilliseen joulujuhlaan. Joulun sanotaan juhlistavan Jeesuksen syntymää, mutta tarkkaa päivämäärää ei mainita Raamatussa. Joulukuun 25. päivän valinta Jeesuksen syntymäpäiväksi saattaa olla yritys kristillistää jo olemassa olevia perinteitä ja juhlia. Joulu ei minulle ole koskaan ollut kovin uskonnollinen juhla. En ole joulukirkon vakiokävijä, mutta haaveena minulla on joskus osallistua jouluaaton jumalanpalvelukseen. Uskon sen olevan kaunis kokemus ja toki saattaa ensikerran jälkeen tarttua joulun perinteeksi myös minulle. Suomalainen jouluSuomessa joulu on vuosisatojen ajan ollut merkittävä juhla. Vanhat suomalaiset uskomukset ja perinteet ovat sekoittuneet kristinuskon tuomiin tapoihin. Esimerkiksi kodin koristelu havuilla ja kynttilöillä juontaa juurensa aikaan ennen kristinuskoa, kun uskottiin, että valo ja vihreys karkottavat pimeyden ja pahat henget. Nykyisin suomalaisille joulu on ennen kaikkea perheen yhteinen aika. Joulupöydässä nautitaan perinteisiä herkkuja kuten kinkkua, laatikoita ja rosollia. Joululahjojen antaminen ja saaminen on monelle tärkeä osa juhlaa, mutta vielä tärkeämpää on yhdessäolo, rauhoittuminen ja kiitollisuuden tunne. Joulu maailmallaVaikka joulu juhlitaan monissa maissa, sen merkitys ja tavat vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa joulu on vahvasti uskonnollinen juhla, jota vietetään messuilla ja kirkollisilla seremonioilla. Toisaalla, kuten Australiassa, joulu sijoittuu keskelle kesää, jolloin juhlaan liittyy piknikejä ja rantoja. Amerikkalaisessa kulttuurissa joulu on suuri kaupallinen juhla, joka alkaa jo marraskuun lopulla "Black Fridayn" myötä. Lahjat, koristeet ja musiikki täyttävät kodit ja kaupungit, ja monille joulu on ennen kaikkea ilon ja yhdessäolon juhla. Syvempi merkitysVaikka joulu on monille ensisijaisesti iloinen ja valoisa juhla, sen taustalla on syvempiä merkityksiä. Joulu muistuttaa meitä toivosta, rakkaudesta ja hyväntekeväisyydestä. Se on aika, jolloin monet ihmiset pysähtyvät miettimään elämänsä tarkoitusta ja sitä, mitä he voivat tehdä auttaakseen muita. Joulun sanoma hyvästä tahdosta ja rauhasta ei ole sidottu mihinkään tiettyyn uskontoon tai kulttuuriin. Se on universaali viesti, joka resonoi ihmisten sydämissä ympäri maailmaa. Rakkaimmat joulumuistoni liittyvät lapsuuteni jouluihin, jotka ovat juurtuneet muistoihini pysyvästi. Muista selvästi jouluaton tuoksun ja äitini valmistamat jouluateriat. Läheisten muistaminen on myös kuulunut perheeni joulurituaaleihin ja käymme vuosittain haudoilla muistamassa jo poistuneita läheisiämme. Kynttilämeri hautausmaalla on kaunis ja vaikuttava näky, se on nähtävä joka vuosi. Joulun merkitys on monimuotoinen ja monitahoinen, mutta sen ydin on yhteinen: se on aika, jolloin ihmiset kokoontuvat yhteen juhlimaan, jakamaan ja rakastamaan. Olipa kyseessä sitten uskonnollinen juhla, perheen yhteinen hetki tai mahdollisuus auttaa muita, joulu muistuttaa meitä ihmisen hyvyydestä ja siitä, että pimeimmänkin yön jälkeen valo voittaa aina. Jokainen meistä voi löytää joulusta oman merkityksensä ja tehdä siitä juhlan, joka heijastaa omia arvojamme ja perinteitämme. Mutta ennen kaikkea joulu muistuttaa meitä siitä, että yhdessä olemme vahvempia ja että rakkaus ja ystävyys ovat elämän suurimpia lahjoja. Tähän on hyvä päättää tämän kertainen blogi kirjoitukseni. Toivotan kaikille lukijoille rauhallista ja mukavaa joulua! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, yhdistyslehti, järjestölehti, suomenmyyntimediat, suomenmyyntimediatkokemuksia, printmix, printmixoy, printmixkokemuksia, metsek, metsekgroup, mikatrogen, paino, taitto, graafinensuunnittelu |