Viranomaisten jalkapalloturnaus yhdistää turvallisuuden tekijät

Perjantai 21.2.2025 klo 13.27

Viranomaisten yhteinen jalkapalloturnaus on vuosittain järjestettävä tapahtuma, joka tuo yhteen yhteiskuntamme turvallisuuden kulmakivet. Turnaukseen voi osallistua joukkueet eri viranomaisorganisaatioista, kuten pelastuslaitoksilta, puolustusvoimista, poliisista, rajavartiolaitokselta, tullista, rikosseuraamuslaitokselta ja hätäkeskuslaitokselta. Tämä perinteeksi muodostunut kilpailu ei ole pelkästään urheilullinen koitos, vaan se toimii myös arvokkaana yhteistyön vahvistajana.

Yhteistyö avainasemassa

Nykypäivänä viranomaisyhteistyö on keskeisessä roolissa monien yhteiskunnallisten haasteiden rakentamisessa. Yhteiset tapahtumat, kuten SM-jalkapalloturnaus, tarjoavat tilaisuuden vahvistaa viranomaisten välistä yhteistyötä sekä luoda uusia yhteyksiä eri toimijoiden välillä. ”Hyvän yhteistyön ansiosta on helpompi saavuttaa yhteisiä päämääriä ja menestyä eri osa-alueilla” toteaa eräs tapahtuman järjestäjistä.

Tällaisissa tapahtumissa viranomaiset voivat vaihtaa ajatuksia niin ammatillisessa mielessä kuin vapaamuotoisesti, mikä vahvistaa luottamusta ja yhteishenkeä.

Liikunta tukee hyvinvointia

Jalkapalloturnaus korostaa myös liikunnan merkitystä osana viranomaisten työ- ja toimintakyvyn ylläpitämistä. Esimerkiksi poliisit, pelastajat ja sotilaat joutuvat usein kohtaamaan fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavia tilanteita, joissa hyvä kunto ja stressinsietokyky ovat olennaisia.

Säännöllinen liikunta tukee paitsi fyysistä jaksamista myös psyykkistä hyvinvointia. Se auttaa ennaltaehkäisemään sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, sekä vähentää masennuksen oireiden riskiä. Liikunta vaikuttaa myös myönteisesti yhteishenkeen ja sosiaalisiin suhteisiin, mitkä ovat keskeisiä elementtejä viranomaisten yhteistyössä.

Hyötyä työelämään

Pitkäjänteinen liikunta ja urheilu parantavat työhyvinvointia, mikä näkyy pienentyneenä sairauspoissaolojen, tapaturmien ja henkilöstön vaihtuvuuden määränä. Työyhteisössä hyvinvointi heijastuu myönteisesti niin henkilöstöön, työprosesseihin kuin johtamiseenkin. Tämä tekee liikunnasta ja yhteisistä tapahtumista sijoituksen, joka tuottaa tulosta sekä yksilö- että organisaatiotasolla.

Jalkapalloturnaus tarjoaa viranomaisille erinomaisen mahdollisuuden yhdistää hyöty ja huvi: urheilun tuomat terveyshyödyt yhdistyvät ammatillisen verkostoitumisen ja yhteistyön kehittämiseen. Tapahtuma muistuttaa siitä, että yhteisöllisyys ja yhteiset ponnistelut voivat edistää paitsi työhyvinvointia, myös koko yhteiskunnan turvallisuutta ja hyvinvointia.

Katse tulevaisuuteen

Perinteeksi muodostunut viranomaisten jalkapalloturnaus jatkaa arvokasta tehtävään yhteisön ja yhteistyön vahvistajana. Tämänkaltaiset tapahtumat muistuttavat meitä siitä, että hyvä yhteistyö ja yhteiset tavoitteet voivat luoda parempaa huomista niin viranomaisille kuin koko yhteiskunnallekin. 

Rikospoliisi Ajaa lehti: Sosiaalisen median vaikutus tarkkaavaisuuteen liikenteessä

Torstai 23.1.2025 klo 15.11

Tämä artikkeli on poimittu Rikospoliisi Ajaa -lehdestä, jonka julkaisee Helsingin Rikostutkijain Autokerho ry. Printmix ja Suomen Myyntimediat tekevät tiivistä yhteistyötä lehden tuotannon kanssa ja hoitaa lehden ilmoitusmyynnin. 

Nyky-yhteiskunnassa sosiaalinen media on erottamaton osa elämäämme. Se tarjoaa yhteydenpitovälineitä, viihdettä ja tietoa sekä on erityisesti nuorten ja lasten keskuudessa jatkuvasti läsnä. Kännykät ja muut mobiililaitteet ovat vakiinnuttaneet paikkansa arjessamme, mutta niiden jatkuva käyttö voi aiheuttaa merkittäviä riskejä erityisesti liikenteessä. 

Tarkkaavaisuus on avain liikenneturvallisuuteen

Liikenteessä tarkkaavaisuus on elintärkeää. Olitpa sitten jalankulkija, pyöräilijä tai autonkuljettaja, huomion keskittäminen liikenneympäristöön on välttämätöntä turvallisuuden takaamiseksi. Sosiaalisen median jatkuva houkutus kuitenkin haastaa tämän: viestien lukeminen, kuvien selaaminen tai videoiden katselu voivat viedä huomion hetkessä pois liikenteestä ja lisätä onnettomuusriskejä. 

Nuoret ja lapset ovat erityisen alttiita tälle haasteelle. He ovat kasvaneet digitaalisen median parissa ja ovat tottuneet jatkuvaan yhteydenpitoon ja tiedonvaihtoon. Valitettavasti tämä voi johtaa siihen, että puhelinta käytetään myös silloin, kun se on erityisen vaarallista - esimerkiksi ylittäessä tietä tai liikuttaessa pyörällä liikenteen seassa. 

Kuinka sosiaalinen media vaikuttaa tarkkaavaisuuteen?

Sosiaalinen media on suunniteltu koukuttavaksi. Sovellukset tarjoavat jatkuvasti uusia ilmoituksia, jotka houkuttelevat meidät tarkistamaan puhelimen. Nuorten ja lasten kohdalla tämä houkutus voi olla erityisen voimakas, sillä sosiaalinen media tarjoaa paitsi viihdetä, myös mahdollisuuden saada huomiota ja vahvistusta omalle identiteetilleen. 

Tutkimukset osoittavat, etät jo lyhytkestoinen huomion siirtäminen liikenteestä puhelimeen voi olla kohtalokasta. Esimerkiksi 5 sekunnin katsaus puhelimen näyttöön voi johtaa siihen, että autoilija tai pyöräilijä kulkee kymmeniä metrejä ilman, että hän huomioi ympäristöänsä. Tämän seurauksena jalankulkijoita voi jäädä huomaamatta, liikennevalot näkemättä tai ajoneuvojen etäisyyksiä arvioimatta. 

Jalankulkijat ja kännykän käyttö

Yksi suurimmista ongelmista on kännykän käyttö jalankulkijoiden keskuudessa. Kuulokkeiden käyttö ja muusikin kuuntelu voivat jo itsessään heikentää kuuloaistia, mutta yhdistettynä puhelimen selaamiseen ne voivat olla suorastaan hengenvaarallisia. Monet nuoret kävelevät kadulla katse näytössä, jolloin he eivät huomaa esimerkiksi lähestyviä ajoneuvoja tai liikennevaloja. 

Erityisesti suojatien ylittäminen puhelinta käytettäessä on riskialtista. Liikennesäännöt edellyttävät, että jalankulkijan on varmistettava tien ylityksen turvallisuus, mutta sosiaalinen media vie usein huomion pois tästä tehtävästä. Tämä voi johtaa siihen, että jalankulkija astuu suojatielle ilman, että hän on huomioinut liikkuvia ajoneuvoja. 

Pyöräilijät ja tarkkaavaisuus

Myös pyöräilijöiden keskuudessa kännykän käyttö on yleistynyt. Viestien kirjoittaminen tai puheluiden vastaaminen ajon aikana voi johtaa siihen, että pyöräilijä menettää tasapainonsa tai huomaa liian myöhään edessä olevan esteen. Pyöräilijöiden tulisi aina keskittyä vähintään yhdellä kädellä ohjaustangon hallintaan ja katseella edessä olevaan liikenteeseen.

Pyöräilijöille on myös tärkeää muistaa, että liikennesäännöt koskevat heitä samalla tavalla kuin autoilijoita. Kännykän käyttö, joka vie huomion liikenteessä, on uhka paitsi pyöräilijöille itselleen, myös muille tienkäyttäjille. 

Mitä voimme tehdä tilanteen parantamiseksi?

Vaikka sosiaalinen media on läsnä elämässämme, voimme silti oppia käyttämään sitä vastuullisesti liikenteessä. Seuraavat toimenpiteet voivat auttaa: 

Tietoisuuden lisääminen: koulut ja vanhemmat voivat kasvattaa lasten ja nuorten tietoisuutta siitä, miten tärkeää on keskittyä liikenteeseen. Yhteiset keskustelut ja koulutukset voivat auttaa ymmärtämään, miksi sosiaalisen median käyttö liikenteessä on vaarallista. 

Teknologian käyttö: monet sovellukset tarjoavat nykyisin toimintoja, jotka estävät puhelimen käytön ajon aikana. Esimerkiksi "ajotila" voi estää ilmoitukset, kun käyttäjä liikkuu tiettyä nopeutta. 

Esimerkin voima: aikuiset voivat toimia hyvänä esimerkkinä lapsille ja nuorille. Kun vanhemmat ja opettajat noudattavat tarkkaavaisuutta liikenteessä, nuoret oppivat arvostamaan turvallisuutta. 

Lainsäädäntö ja valvonta: monet maat ovat ottaneet käyttöön lainsäädäntöä, joka rajoittaa puhelimen käyttöä liikenteessä. Esimerkiksi käsien vapaan laitteiden käytön pakottaminen voi auttaa vähentämään onnettomuuksia. 

Loppusanat

Sosiaalinen media on voimavara, mutta sen käyttö liikenteessä voi johtaa vakaviin seurauksiin. Nuorille ja lapsille on elintärkeää opettaa, miten he voivat käyttää teknologiaa vastuullisesti ja miten tarkkaavaisuus voi pelastaa henkiä. 

Yhteistyön avulla - niin kotona, koulussa kun yhteiskunna tasolla - voimme varmistaa, että liikenteessä on turvallisempaa kaikille. 

Ihanaa ja tunnelmallista joulua!

Perjantai 20.12.2024 klo 11.08

Joulu saapuu, tähtiä sytyttää,
tuo lämpöä hetkiin, mielen ylittää.
Puiden oksilla kimmeltää huurteen valo,
ja sydämissä herää kiitoksen jalo.

Rakkaus ja rauha joulun henkeen kietoutuu,
pienet hetket suuriksi tarinoiksi muuttuu.
Yhdessä juhlimme, kiittäen ajasta,
joka tuo ilon ja toivon sanasta.

Toivotamme ihanaa ja tunnelmallista joulua!

Opaskoiran Joulu 2024: Sokeana Suomessa

Perjantai 15.11.2024 klo 10.28

Tämä artikkeli on poimittu Opaskoiran joulu 2024 -kirjasta, jonka on julkaisee Opaskoiran Joulu ry. Artikkelin on kirjoittanut Marianne Tenhami. Printmix ja Suomen Myyntimediat toteuttavat kirjan ilmoitusmyynnin. 

Sokeana Suomessa on toistaiseksi melko hyvä elää, jos vammaispalvelut ovat kunnossa. Opaskoiralla on arjessa suuri merkitys itsenäisen liikkumisen mahdollistajana. Uhkana ovat kuitenkin koventuneet arvot ja asenteet sekä taloudelliset leikkaukset, jotka vaikuttavat myös meidän sokeiden elämään. 

Kiidämme opaskoirani Usvan kanssa merenrantaa pitkin. Meno on iloista, rentoa ja vauhdikasta. Edeltäjiensä tavoin neljäs opaskoirani Usva mahdollistaa minulle liikkumisen paitsi rantateillä ja lenkkipoluilla, myös metrolla ja bussilla Helsingin keskustan vilinään, kauppakeskuksiin, töihin ja harrastuksiin. Koska on myöhäinen ilta, rantalenkillämme ei nyt ole tungosta kuten päivällä ja varsinkin viikonloppuina. Näin voimme liikkua rennommin ja vapaammin. Meidänkin kaupunginosaamme rakennetaan koko ajan uusia taloja. Se vaikuttaa opaskoiran kanssa liikkumiseen: ihmisiä ja tungosta tulee koko ajan enemmän. Ensimmäisen opaskoirani Ninnin ja vielä osittain toisen opaskoirani Pekon kanssa kotikaupunginosassamme oli hyvin vaivatonta liikkua, mutta runsaan rakentamisen vuoksi opaskoiran kanssa on nyt haastavampaa kulkea ihmismäärän kasvettua. 

Kaupunginosassamme on esimerkillisesti huomioitu saavutettavuus sokean liikkujan kannalta: käyttämissämme katujen ylityksissä on ääniopastein varustetut liikennevalot, samoin metroasemallamme molemmilla sisäänkäynneillä, hissien edessä ja metrolaiturilla on ääniopasteet. Paha vain, että näkeväst ihmiset häiriintyvät kovasti äänimerkeistä ja valittavat niistä koko ajan. Joudunkin tuon tuosta soittelemaan tai laittamaan sähköpostia Helsingin liikenteenhallintakeskukseen ja pyytämään, josko ääniopasteet saisi takaisin päälle tai niiden äänenvoimakkuutta saisi kovemmalle. Länsimetron asemilla on hienot ohjausraidat ohjaamassa valkoisen kepin tai opaskoiran kanssa liikkuvaa sokeaa niin liukuportaisiin ja hisseille kuin metrolaitureilla turvallisuutta lisäämässä. Kaikki opaskoirani ovat osanneet opastaa ohjausraitoja pitkin mikä on tosi kätevää, kunhan näkevät eivät vain seisoisi ohjausraitojen päällä reittejä tukkimassa. Sokeana voi matkustaa pääkaupunkiseudulla busseissa, metrossa, raitiovaunussa, pikaratikassa ja lähijunissa ilmaiseksi. Elokuusta lähtien myös Tampereella voi matkustaa ilmaiseksi julkisessa liikenteessä. 

Onnellisena irrotettuna Helsingin matkapalvelusta

Suomessa vaikeavammaisille henkilöille myönnetään Sosiaali- ja terveystoimen vammaispalvelusta 18 vapaa-ajan kuljetuspalvelumatkaa sekä työ- tai opiskelumatkat tarvittaessa. Tämä kuulostaa hienolta, mutta käytännössä se ei sitä ole. Suomen hyvinvointialueilla on matkapalvelu- ja kulkukeskuksia, joilta kyydit on tilattava hyvinvointialueesta riippuen vähintään puoli tuntia, pisimmillään vuorokautta ennen kyydin tarvetta. Silti ei ole varmaa, tuleeko kyyti myöhässä vai tuleeko kyytiä ollenkaan. Ei ole myöskään takeita kuljettajan asiakaspalvelutaidoista sekä osaamisesta toimia sokean ja opaskoiran kanssa. Olen aika sitkeä sissi ja niinpä tappelin itseni irti Helsingin matkapalvelusta. Nyt käytän kuljetuspalvelumatkoillani aivan ihanaa, pientä taksifirmaa, jone voin ilmoittaa spontaanisti kyytitarpeistani ja jonka kuljettajat ovat ammatti- ja asiakaspalvelutaitoisia. He osaavat hienosti opastaa sokeaa, eivätkä kiinnitä minkäänlaista huomiota opaskoiraan huolehtien kuitenkin siitä, että se matkustaa turvallisesti joko farmariauton takatilassa tai etu- tai takapenkin jalkatilassa. Kaikki Suomen sokeat eivät ole näin onnekkaita, koska yrityksistään huolimatta eivät ole päässeet irti matkapalvelu- ja kuljetuskeskuksista. Meitä sokeita irrotettuja on vain muutama ja yhteistä meille on, että käymme töissä. 

Opaskoira pelastaa liikkumisessa paljon, jos kuljetuspalvelu ei toimi. Joutuessani olemaan huonosti toimivassa Helsingin matkapalvelussa opaskoirani Pekko oli todella suuri apu opastaessaan minua metroissa ja busseissa. Onneksi koiralla oli tuolloin jo monen vuoden työkokemus, joten voimme mennä vieraammillekkin reiteille käyttäen niille saamiani ohjeita. Pekko ja minä olimme kuitenkin koko ajan väsyneitä liikkumaan vain julkisilla liikennevälineillä. Suurimman osan liikkumisestani käytän julkisia liikennevälineitä, mutta pitkän päivän jälkeen tai myöhäisenä kellonaikana on ihanaa ja vaivatonta päästä kotiin kuljetuspalvelulla. Koska kuljetuspalvelu ei Helsingin matkapalvelussa sillon toiminut, eikä edellenkään toimi, Pekon ja minun oli vain sisulla odotettava metroa pahamaineisten kaupunginosien metroasemilla ja tultava kotiin myöhäisinä kellonaikoina käyttäen julkista liikennettä. 

Avustajajärjestelmä toimii teoriassa, vaan ei käytännössä

Suomalaiset sokeat voivat käyttää arjessaan, työssään, opiskelussaan ja harrastuksissaan henkilökohtaista avustajaa. Sosiaali- ja terveystoimen vammaispalvelusta haetaan tuntimäärää avustajalle. Tähän liittyy sosiaalityöntekijän tekemä palvelutarpeen arvio, johon sokeana pitää saada vaikuttaa ja vaatia perustellen tiettyä tuntimäärää avustajan käyttämiseksi. Suomessa on kaksi mallia avustajan käyttämiselle: työnajantajamalli, missä sokea toimii työnantajana hoitaen kaikki vaadittavat paperityöt ja muut työnantajan velvoitteet, sekä avustajavälitysfirmojen kautta tulevat avustajat. Pidän enemmän avustajavälitysfirman käytöstä, koska siinä ei tarvitse hoitaa työnantajan velvoitteita. Avustajavälitysfirman asiakkaana toimin työnjohtajana kertoen avustajalle, mitä tehdään sekä milloin ja missä avustajan työvuorot ovat. Työnantajamallissa joutuu itse rekrytoimana avustajan, kun taas avustajavälitysfirma etsii sokealle avustajan hänen kriteereillään tekemään niitä tehtäviä, joissa sokea tarvitsee apua. Tämä kaikki kuulostaa hienolta ja se onkin hienoa, kun sopiva avustaja löytyy. Valitettavasti vain avustajan palkka on kovin pieni, mikä aiheuttaa avustajien vaihtuvuuden: juuri kun olet saanut avustajasi koulutettua tekemään töitä sokean apuna ja omat tarpeet tietäen ja huomioiden, hän saakin paremmin palkatun työn, lähtee opiskelemaan tai opiskelijana työllistyy omalle, paremmin palkatulle alalle. 

Liikkumistaidonohjaus laajentaa liikkumisreviiriä

Suomessa haetaan tunteja liikkumistaidonohjaukseen sosiaali- ja terveystoimen vammaispalveluista ja valitaan itse liikkumistaidonohjaaja. Suositusta tähän voi pyytää hyvinvointialueiden sairaanhoitopiirien kuntoutusohjaajilta. Ongelmana on liikkumistaidonohjaajien vähäisyys. Täällä pääkaupunkiseudulla liikkumistaidonohjaajia on vain muutama, joten akuuteissa, reittiohjaustarpeissa on käytettävä opaaskoiran kanssa vapaaehtoista peesaria, joka kyllä osaa ohjata reittejä mutta liikkumistaidonohjaajan koulutusta hänellä ei ole. Suomessa on kaksi opaskoirakoulua, joista Näkövammaisten liiton Opaskoirakoululla on oma liikkumistaidonohjaaja. Hän voi ajan sallimissa puitteissa opettaa reittejä. Pääkaupunkiseudun liikkumistaidonohjaajista vain kaksi osaa opetta reittejä huomioiden opaskoiran liikkumisen apuvälineenä. Samoin vain pari tietää, miten ohjata kuurosokeaa henkilöä. Kaikki liikkumistaidonohjaajat osaavat ohjata reittejä valkoisella kepillä liikuttaessa. 

Kun tunnit liikkumistaidonohjaukseen on vihdoin saatu ja sopiva liikkumistaidonohjaaja on löytynyt, kaikki toimii hienosti. Sekä nykyinen opaskoirani että sen edeltäjät rakastavat oppia uusia reittejä ja häntä heiluen ne etsivät reiteiltä suojateitä, liukuportaita, käännöksiä ja ovia. Kerron liikkumistaidonohjaajalle, mihin haluamme oppia reitin. Hän käy ensin yksin kartoittamassa pari reittivaihtoehtoa haluamaani paikkaan. Sitten hän kuvailee ne minulle ja yhdessä päätämme, mikä reitti olisi tarkoitsenmukaisin opaskoiralleni ja minulle. 

Summa summarum: Suomessa on toistaiseksi hyvä elää sokeana, kunhan vammaispalvelut ovat kunnossa. Asenteet ja arvot kovenevat kuitenkin koko ajan. Juuri tänään uutisoitiin jälleen uusista leikkauksista, jotka kohdistuvat myös vammaisjärjestöihin ja vammaispalveluihin. Tuntuu ettei suomalainen yhteiskunta enää halua huolehtia heikoimmassa asemassa olevista henkilöistään, kuten vammaisista ja vanhuksista. Kovat arvot ja asenteet näkyvät myös sokeiden heikkona työllistymisenä. Työnantajien asenteissa on todella toivomisen varaa. Tämän vuoksi sokeiden työllistyminen työnantajien palvelukseen on meillä melko harvinaista herkkua. Niinpä suurin osa sokeista työskentelee joko freelancereina tai yrittäjinä. 

Viranomaisten yhteinen SM-turnaus järjestettiin jo 21. kerran

Torstai 3.10.2024 klo 9.13

Vantaalla järjestettii viranomaisten yhteinen beach volley –turnaunaus eli VIRVE Beach volley 2024 – turnaunaus 5. syyskuuta Hiekka.fi -sisähallissa.

Järjestyksessään nämä olivat jo 21. viranomaisten yhteiset kisat. Ensimmäinen turnaus järjestettiin Messilässä vuonna 2004 ja sen jälkeen turnaus on järjestetty Vaasassa, Eurassa, Hyvinkäällä, Porissa, Helsingissä, Jyväskylässä ja Vantaalla. Osassa turnaus on järjestetty vain kerran ja osassa useita kertoja. Erityisesti Eura ja Jyväskylä ovat olleet mieluisia turnauspaikkakuntia ja siellä olemme pelanneet useita kertoja.

Turnaus pelattiin nyt neljättä kertaa peräkkäin loppukesästä sisähallissa. Olosuhteet hallissa ovat loistavat ja puitteet mukavalle turnaukselle muutenkin erinomaiset.

Osanottajia oli tällä kertaa poliisista, pelastuslaitoksesta, puolustusvoimista, rajavartiolaitokselta ja rikosseuraamuslaitokselta. Pelaajia oli kaikkiaan 62. Naisten kilpasarjassa kolme paria, miesten kilpasarjassa 9 paria ja kolmisin pelattavassa harrastesarjassa 10 joukkuetta.

Naisten kilpasarja

Sarjaan osallistui kolme poliisiparia, jotka kaikki pelasivat toisiaan vastaan. Tämän jälkeen kaksi parasta pelasivat loppuottelun. Loppuottelussa olivat vastakkain Sonja Snellman ja Vilma Ruuska sekä Jaana Kumpumäki ja Anne Verlin. Voittoon pelasivat Snellman ja Ruuska voittamalla loppuottelun erin 2-0 (21-11, 21-6). Alkulohkossa he voittivat niukasti keskinäisen pelin erin 2-1, joten voitto finaalissa oli kuitenkin odotettu. Pronssille pelasivat Sanna Lautamatti ja Jaana Pöppönen.

Miesten kilpasarja

Sarjaan osallistui yhdeksän paria, jotka pelasivat alkulohkon pelit kolmessa alkulohkossa. Alkulohkojen voittajiksi pelasivat parit Mikko Veijanen ja Jaakko Sointu, Antti Hyvönen ja Miikka Putkonen, Antti Leppänoro ja Kari Somppi. Nämä kolme paria voittivat myös puolivälierät ja selvittivät tiensä mitalipeleihin.

Voittoon pelasivat pelastuslaitoksen pari Hyvönen ja Putkonen, joille mestaruus oli jo toinen. He voittivat mitalipeleissä molemmat pelit erin 2-0. Hopealle pelasi pelastuslaitoksen Mikko Veijanen ja puolustusvoimien Jaakko Somppi, jotka voittivat rikosseuraamuslaitoksen parin Antti Leppänoro ja Kari Somppi erin 2-0.

Harrastesarja

Parhaimmillaan harrastesarjaan on osallistunut joukkueita vuonna 2006 Eurassa, jolloin mukana oli 37 joukkuetta. Tällä kertaa harrastesarjaan osallistui 10 joukkuetta. Joukkueista kaksi tuli puolustusvoimista ja kahdeksan poliisista. Ottelut aloitettiin pelaamalla kaksi alkulohkoa ja alkulohkojen jälkeen lohkojen voittajat PMH ja Olli & Boys pääsivät suoraan välieriin. Lohkojen kakkoset ja kolmoset pelasivat ristikkäisottelut pääsystä välieriin ja sinne selviytyivät Nokian hiekkasudet ja Tikkakosken pommittajat.

PMH ja Olli & Boys voittivat molemmat välieränsä. PMH otti selkeän voiton Nokian hiekkasusista erin 2-0. Olli & Boys sai lopulta luovutusvoiton Tikkakosken pommittajista heidän luovuttaessaan yhden pelaajan loukkaantumisen takia ennen kolmatta erää. Näin ollen pronssipeliä ei pelattu ja Nokian hiekkasudet sijoittuivat kolmanneksi.

Loppuottelu oli joukkueen Olli & Boys selkeää hallintaa ja PMH ei saanut peliään lainkaan käyntiin ja ottelu päättyi erin 2-0 (21-15, 21-10)

ISOT KIITOKSET KAIKILLE PELAAJILLE JA Hiekka Beach Clubin HENKILÖKUNNALLE MUKAVASTA JA HYVIN SUJUNEESTA TURNAUKSESTA.

Vuoden 2025 turnaus pelataan (alustava aikataulu) torstaina 11.9.2025 Hiekka Beach clubin sisähallissa. Muutos ajankohtaan on mahdollista riippuen hallin varauksista. Seuratkaa uutisointia turnauksesta virvebiitsi.fi sivustolla.

 

TULOKSET

NAISTEN KILPASARJA

1. Sonja Snellman ja Vilma Ruuska, poliisi

2. Jaana Kumpumäki ja Anne Verlin, poliisi

3. Sanna Lautamatti ja Jaana Pöppönen, poliisi

MIESTEN KILPASARJA

1. Antti Hyvönen ja Miikka Putkonen, pelastuslaitos

2. Mikko Veijanen ja Jaakko Sointu, pelastuslaitos/puolustusvoimat

3. Antti Leppänoro ja Kari Somppi, rikosseuraamusvirasto

4. Tuomo Kelkka ja Matti Kulmanen, poliisi/puolustusvoimat

5. Tommi Koskela ja Petri Olkkonen, poliisi/pelastuslaitos

6. Juuso Reponen ja Tony Bäckman, pelastuslaitos

7. Matti Niiniö ja Matias Iso-Järvenpää, poliisi

8. Markus Haapasaari ja Atte Aittakorpi, rajavartiolaitos

9. Janne Sievänen ja Mikko Lehtola, poliisi/pelastuslaitos

 

HARRASTESARJA (3 pelaajaa)

1. OLLI & BOYS (Olli Kuusisto, Mikko Talvitie, Harri Viitanen), poliisi

2. PMH (Mika Laihorinne, Hannu Ojaniemi, Pasi-Rinta-Runsala), poliisi

3. NOKIAN HIEKKASUDET (Jyri Linnikko, Petteri Pulkkinen, Veikko Tammisalo), poliisi

4. TIKKAKOSKEN POMMITTAJAT, puolustusvoimat

5. LUOVU, puolustusvoimat

6. QUICKSAND/PPS, poliisi

7. BEACH BOYS PORI, poliisi

8. NYYTIT, poliisi

9. Hiekkamadot, poliisi

10. KOPS, poliisi

Päihteet tekee päätöksiä, ei ihminen

Tiistai 27.8.2024 klo 9.18 - Mika-Matti Trogen

Syksyllä 2022 kirjoitin Huumepoliisi ja STOP Huumeille lehtiin artikkelin, jonka otsikko oli ”Toivoton taistelu oman lapsen puolesta”.  Kirjoitin artikkelissa tositarinan kymmeniä vuosia kestäneestä piinasta, jossa mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivästä Ristosta (nimi muutettu) oli aiheuttanut vanhemmilleen ja lähipiirilleen kovan taakan ja kymmeniä vuosia kestäneen piinan.

Riston ongelmat alkoivat jo nuorena. Ristolla todettiin jo nuorena Asperger oireyhtymä. Myöhemmin hänellä alkoivat päihdeongelmat alkoholin, pillereiden ja huumeiden kanssa. Vanhemmilla ja lähipiirillä oli jatkuva huoli hänestä, ja he tekivät Riston hyväksi oikeastaan kaiken mahdollisen. He olivat jatkuttavasti yhteydessä eri viranomaisiin ja hoitohenkilökuntaan. Auttaminen oli paikoin, jopa epätoivoista. Toisinaan oli valonvälähdyksiä ja apua saatiin, mutta lopullinen läpimurto jäi kuitenkin tulematta. Tavalla tai toisella tuli aina seinä vastaan. Tämä vuosikausia kestävä piina oli omaisille kovin uuvuttava ja voin kertoa, että en samanlaista kohtaloa toivo kenellekään.

Kirjoitin aikaisemmassa artikkelissa Riston saamasta häädöstä Espoon kaupungin omistamasta asunnosta. Häätö johtui lähinnä naapureiden pelosta, koska Risto oli päihteitä käyttäneenä, jopa uhkaava muita asukkaita kohtaan. Naapureiden pelon ja häiriöiden vuoksi Risto häädettiin kodistaan. Hänen kaikki tavarat ja vaatteet heitettiin roskalavalle ja hänelle ei jäänyt muuta omaisuutta kuin päällä olevat vaatteensa.

Asunnottomuus

Asunnottomana Risto käytti edelleen päihteitä ja asui kadulla. Yöksi hän pääsi Espoon Olarissa sijaitsevaan ”yömajaan”, mutta päivät hän vietti aina kadulla. Tämä oli omaisille haastava tilanne, koska Ristoa ei välillä tavoittanut viikkokausiin. Riston omaiset pommittivat poliisia, sosiaalitoimea, mutta aina tuloksetta. Kyseessä on 45-vuotias aikuinen ihminen, joka päättää itse asioistaan. Hänen henkilökohtaisia tietojansa ei saa luovuttaa edes omaisille. Risto ei myöskään halunnut mennä asumaan vanhemmilleen, syynä varmasti on ollut päihderiippuvuus, koska maalla asuvien vanhempien luona päihteiden käyttö ei olisi onnistunut.

Kovan työn jälkeen lopulta Ristolle saatiin hoitopaikka Järvenpään sosiaalisairaalasta. Asunnottomuus oli kestänyt lähes vuoden. Risto oli rahaton ja huonossa kunnossa, mutta hän oli hoitomyönteinen ja lähti hoitoon. Hoito lähti käyntiin hieman sekalaisissa tunnelmissa, häntä pelotti esimerkiksi paikan muut asukkaat ja hän ei tuntenut oloansa kovin hyväksi, mutta kuitenkin hän oli päättänyt jäädä hoitoon. Omaiset saivat hoidon ajaksi hieman hengähdystaukoa, ei ollut sitä jokapäiväistä huolta siitä mitä kauheata seuraavaksi tapahtuu. Riston äiti usein pelkäsi, kun auto ajoi pihaan, että koska poliisit tulevat kertomaan Riston menehtyneen, hoidon aikana tätä pelkoa ei ollut.

Muutamia päiviä myöhemmin Risto sai tiedon, että hän oli saanut pienen summan tililleen Kelan maksamia rahoja. Tämän takia hän päätti lähteä omille teilleen hoitopaikasta ja ei palanut takaisin enää. Tämän päätöksen teki päihteet, ei Risto itse.

Kuolema

Järvenpään sosiaalisairaalasta lähtemisen jälkeen Risto eli jälleen kadulla. Omaiset tavoittivat hänet kuitenkin nyt paremmin ja lopulta yhteistyössä onnistuttiin järjestämään hänelle ns. katto pään päälle Espoossa sijaitsevasta hoitokodista. Tässä hoitokodissa tarjottiin tuettua asumista, palveluasumista ja tehostettua palveluasumista pitkäaikaisasunnottomille henkilöille, joilla on erityisen haasteellista käyttäytymistä mm. päihteiden tai mielenterveyden häiriöiden vuoksi.

Tässä asumispaikassa oli se poikkeus muihin hoitopaikkoihin nähden, että siellä sai olla myös päihtyneenä. Risto sai hyvän ”oma” hoitajan, jonka kanssa asiat alkoivat sujumaan mallikkaasti. Omahoitaja piti myös omaiset ajan tasalla tilanteista, joten oikeastaan kaikki näytti hyvältä, päihteiden käyttöä lukuun ottamatta.

Kesäkuussa 2024 Risto menehtyi Helsingin juna-asemalla klo 3:20 yöllä. Hänet löydettiin menehtyneenä aseman alueelta. Vanhempien pelko kävi toteen, aamulla poliisiauto kaartoi heidän pihaansa ja toivat mukanaan lohduttoman suruviestin.  Risto menehtyi 45-vuotiaana ja minä menetin siinä samalla rakkaan pikkuveljeni.

Jälkipuinti

Hänen kuolemansa jälkeen väistämättä aloin miettimään, että mitä olisi pitänyt tapahtua, jotta olisi voitu estää tämä surkea tapahtumasarja ja mahdollisesti myös kuolema.  Riston ongelmallinen aika kesti noin 20-vuotiaasta alkaen, eli 25-vuotta hän taisteli päihteiden ja Asperger oireyhtymän kanssa. Hän kävi läpi vuosien aikana monia eri hoitoja, mutta kokonaisvaltaista hoitoa hän ei saanut oikeastaan koskaan.

Viimeisen viiden vuoden aikana hänestä tuli jonkin verran hoitovastainen, joka varmasti johtui suurelta osin hänen päihderiippuvuudestaan. Päihteet sotkivat oikeastaan koko ajan asioiden etenemistä.

Omaisten apu Ristonkin kohdalla oli se suurin apu, mutta vastaanotto ei aina ollut hyvää, koska hänen päässään oli liikaa se tärkein asia, mistä saisi päihteitä. Päihteet määräsivät liikaa hänen päätöksiään.

Minulla on vakaa näkemys siitä, että mikäli hänet olisi saatu irti päihteistä, vaikka pakkokeinoin hän olisi lopulta itse alkanut päättämään asioista, päihteet ei olisi tehneet päätöksiä Riston puolesta. Hän kulki sumussa, josta hän ei koskaan päässyt päivänvaloon korjaamaan asioitaan.

Tahdosta riippumaton hoito

Tilanteissa, joissa henkilön päihteiden käyttö pitkittyy ilman, että läheiset tai viranomaiset pystyvät siihen vaikuttamaan, mietitään usein tahdonvastaisen hoidon mahdollisuutta.

Nykyisessä päihdehuoltolaissa on suhteellisen selkeästi määritelty tilanteet, joissa asiakkaan omasta tahdosta riippumaton hoito voidaan toteuttaa. Laki asettaa kuitenkin etusijalle vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut. Jos vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut eivät ole mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ihminen voidaan määrätä hoitoon aiheuttamansa terveysvaaran perusteella.

Terveysvaaralla tarkoitetaan sitä, että asiakas on ilman päihteidenkäytön keskeyttämistä ja asianmukaista hoitoa välittömässä hengenvaarassa päihteiden käyttönsä vuoksi tai vaarassa saada kiireellistä hoitoa vaativan terveydellisen vaurion. Hoitomääritys voidaan tehdä korkeintaan viideksi vuorokaudeksi. Hoitoa voidaan toteuttaa esimerkiksi terveyskeskuksen tai sairaalan vuodeosastolla. Tahdosta riippumaton hoito on lopetettava heti, kun terveysvaaran mukaisia hoidon edellytyksiä ei enää ole.

Riston kohdalla tahdosta riippumaton hoitoa ei päästy yrityksistä huolimatta toteuttamaan. Näkemykseni mukaan Suomessa käytännön tasolla tahdosta riippumatonta hoitoa, ei kovin helposti käytetä.

Olin Riston kuoleman jälkeen yhteydessä useisiin poliisina työskenteleviin henkilöihin ja myös kahteen tuttuun kansanedustajaan.

Kaikissa näissä keskusteluissa tuli selkeästi ilmi se, että mikäli tahdosta riippumatonta hoitoa voitaisiin käyttää ns. matalalla kynnyksellä, voitaisiin saada apua monelle päihderiippuvaiselle ja sitä kautta estää mahdollinen kuolema. Tämä oli aivan selkeä toteamus keskusteluissa. Kansanedustajat kertoivat, että mikäli alettaisiin ajamaan lakia, jossa madalletaan kynnystä henkilön tahdosta riippumattomaan hoitoon pääsyyn, tulee kansanedustajien keskuudessa lakia vastaan vastustusta, he eivät uskoneet asian läpi menoon.

Kokemukseni mukaan väliaikainen holhoukseen asettaminen olisi hyväksi, siinä kohtaa, kun ihminen ei enää itse päätä asioistaan vaan päihteet tekevät kaikki päätökset. Esimerkiksi 6kk pituinen holhoukseen asettaminen johtaisi siihen, että henkilö ehtisi parantua hieman päihteistä ja omat esimerkiksi hoitopäätökset voisivat olla aivan toisenlaisia holhouksen jälkeen ja näin ihminen pelastuisi mahdolliselta kuolemalta tai muulta peruuttamattomalta vahingolta.

Vanhempien huoli muuttui suruksi

Risto on nyt haudattu. Jäljelle jäivät meidän omaisten suunnaton suru ja jonkin verran hyviä muistojakin. Osaksi myös harmitus siitä, että emme lopulta pystyneet häntä auttamaan, vaikka kuinka paljon sitä yritimme.  Riston isän ja äidin ei enää tarvitse pelätä ja olla huolissaan Riston voinnista, tilalle tuli hirvittävä suru, aika näyttää kumpi on se parempi vaihtoehto vanhemmilleni, lepää rauhassa veljeni.

Varjoja koulumaailmassa: Mikaelin tarina

Perjantai 17.5.2024 klo 11.33

Kun syksyn ensimmäinen aamukaste laski Helsingin hiljaisille kaduille, 15-vuotias Mikael valmistautui elämänsä suureen muutokseen. Perheen muutto uudelle paikkakunnalle oli avannut hänelle mahdollisuuden aloittaa alusta, uudessa koulussa ja uudessa ympäristössä. Mikael, joka oli aina tuntenut olevansa hieman erilainen, hiljainen poika, jonka maailma pyöri piirustusten ja musiikin ympärillä, katsoi tulevaisuuteen sekavin tuntein.

Ensimmäisenä koulupäivänä Mikael astui koulun suureen aulaan sydän täynnä toivoa. Hän oli pukeutunut huolella valitsemiinsa vaatteisiin, jotka hänen mielestään edustivat parhaiten hänen persoonaansa: hieman taiteellinen, mutta samalla hillitty. Hän oli valmis kohtaamaan uudet haasteet, valmis olemaan rohkea. Koulun käytävillä vallitsi innostunut hälinä, kun oppilaat jälleennäkivät vanhoja ystäviään ja vaihtoivat kesälomakuulumisia. Mikael tunsi itsensä ulkopuoliseksi, mutta päätti, että tämä päivä merkitsisi uuden luvun alkua hänen elämässään.

Ensimmäisten viikkojen ajan Mikael yritti sopeutua uuteen ympäristöönsä. Hän huomasi nopeasti, että koulun sosiaalinen elämä oli monimutkaisempi kuin hän oli kuvitellut. Vaikka hän yritti lähestyä muita ja solmia ystävyyssuhteita, hän tunsi usein jäävänsä yksin lounastauoilla ja välitunneilla. Kuitenkin, eräänä päivänä piirustustunnilla, hän tapasi Lauran ja Samin, jotka jakoivat hänen kiinnostuksensa taiteeseen. Mikaelin sydämeen syttyi toivo ystävyydestä, joka kestäisi kaikki koulun haasteet.

Mutta koulun käytävillä alkoi kuulua kuiskauksia. Aluksi ne olivat vain ohimeneviä pilkallisia kommentteja Mikaelin hieman vanhanaikaisesta reppusta tai siitä, kuinka hän vietti välitunnit piirtäen omassa nurkassaan. Mikael yritti olla välittämättä, uskoen, että hänen ei tarvitsisi muuttaa itseään muiden hyväksynnän toivossa.

Hän ei halunnut antaa periksi pelolle tulla nähdyksi erilaisena, mutta samalla pelko syrjäytymisestä alkoi hiipiä hänen sydämeensä. Kiusaaminen ei kuitenkaan pysähtynyt harmittomiin huomautuksiin. Pian se muuttui julmemmaksi, henkilökohtaisemmaksi. Joku
oli piirtänyt ivallisen kuvan Mikaelista ja levittänyt sen ympäri koulua. Mikael löysi sen lukitsemattomasta kaapistaan, kyyneleet silmissään. Hän ei voinut käsittää, miksi joku haluaisi loukata häntä näin syvästi.

Mikael kertoi vanhemmilleen, mitä oli tapahtunut, ja yhdessä he ottivat yhteyttä
kouluun. Koulu lupasi puuttua asiaan, mutta kiusaaminen vain lisääntyi. Mikael alkoi tuntea itsensä näkymättömäksi, yksin jätetyksi taistelemaan taistelua, jossa hänellä ei ollut toivoa voittaa. Hän alkoi vältellä koulua, löytäen lohtua yksinäisistä hetkistään, jotka hän vietti piirtäen ja musiikkia kuunnellen. Mutta edes taide ja musiikki eivät voineet täysin sulkea pois kipua, jonka kiusaaminen oli aiheuttanut. Tämä oli vasta alkua Mikaelin tarinalle, joka valitettavasti ei pääty onnellisesti.

Kiusaaminen kärjistyy

Kiusaaminen, joka oli alkanut hiljaisina kuiskauksina ja kiusallisina kommentteina,
oli muuttunut avoimeksi vihamielisyydeksi ja jatkuvaksi pilkaksi. Koulun käytävillä Mikael tunsi katseet selkänsä takana. Pilkalliset huudot ja naurunpyrskähdykset seurasivat häntä
luokkahuoneesta toiseen. Joku oli alkanut levittää perättömiä huhuja hänestä, maalaten
hänestä kuvan, joka oli kaukana todellisuudesta. Mikaelin piirustukset, hänen suurin intohimonsa ja pakopaikkansa, olivat nyt kiusaajien uusin kohde. He repivät hänen töitään ja pilkkasivat hänen taiteellisia pyrkimyksiään. Mikaelin turvapaikka oli ryöstetty häneltä, ja hän tunsi itsensä entistä haavoittuvaisemmaksi.

Mikaelin ystävät, Laura ja Sami, olivat aluksi yrittäneet tukea häntä, mutta hekin alkoivat
vetäytyä pois, peläten kiusaajien kääntävän katseensa heihin. Mikael ymmärsi heitä;
kukaan ei halunnut olla seuraava uhri. Kiusaaminen oli saastuttanut kaiken, jopa
ystävyyssuhteet, jotka Mikael oli luullut olevan vahvoja.

Tilanne kärjistyi eräänä päivänä, kun Mikael löysi itsensä lukittuna koulun varastoon.
Kiusaajat olivat työntäneet hänet sinne, naureskellen ja pilkaten hänen epätoivoisia
yrityksiään päästä ulos. Se oli hetki, joka mursi jotain Mikaelin sisältä. Yksin pimeässä, ilman apua, hän tunsi syvää epätoivoa ja yksinäisyyttä. Tämä ei ollut enää pelkkää kiusaamista; se oli henkistä ja fyysistä terroria.

Kun Mikael viimein vapautettiin varastosta, hän päätti, ettei hän voisi enää kääntyä
koulun puoleen avun toivossa. Hän oli oppinut kantapään kautta, että apua ei olisi
tulossa. Hän alkoi vältellä muita, viettäen välitunnit piilossa kirjastossa tai koulun
ulkopuolella, missä kukaan ei löytäisi häntä. Kiusaaminen jatkui, mutta Mikael oppi
olemaan näkymätön, suojellakseen itseään pahimmilta.

Mikaelin tarina on surullinen esimerkki siitä, kuinka kiusaaminen voi kärjistyä ja miten
se voi jättää pysyviä arpia nuoren mielenmaisemaan. Se on myös osoitus siitä, miten
kriittistä on, että kouluyhteisöt, opettajat ja vanhemmat ottavat kiusaamisen vakavasti
ja ryhtyvät välittömiin toimenpiteisiin sen estämiseksi ja lopettamiseksi. Kukaan ei
ansaitse tulla kohdelluksi tavalla, joka saa heidät tuntemaan itsensä arvottomaksi,
yksinäiseksi tai epätoivoiseksi.

Kiusaamisen jatkuessa Mikael alkoi tuntea itsensä yksinäiseksi. Ystävät, joita hän luuli
saaneensa, alkoivat välttää häntä peläten joutuvansa itse kiusaamisen kohteeksi.
Mikaelin maailma supistui ja hän jäi neljän seinän sisälle. Hän tunsi, ettei kukaan ymmärtänyt tai kuullut häntä.

Kevät toi mukanaan valon ja lämmön, mutta Mikaelin maailmassa vallitsi yhä pimeys.
Eräänä päivänä hän ei palannut kotiin koulusta. Hänet löydettiin myöhemmin ja oli
selvää, että hän ei ollut enää jaksanut kantaa kiusaamisen aiheuttamaa taakkaa. Hänen
menetyksensä jätti syvän surun aukon perheeseen, ystäviin ja kouluyhteisöön.

Jälkipyykki

Mikaelin tarina on surullinen muistutus siitä, miten syvästi kiusaaminen voi vaikuttaa
ihmisen mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Mikaelin poismenon jälkeisinä viikkoina
koulu oli täynnä surua ja katumusta. Opettajat ja oppilaat kokoontuivat muistotilaisuuksiin,
joissa puhuttiin avoimesti kiusaamisesta ja sen seurauksista. Monille Mikaelin kohtalo toimi herätyksenä; se sai heidät tajuamaan, että kiusaamista ei voi vähätellä tai ohittaa. Se on syöpä, joka voi tuhota nuoren elämän, ja se vaatii meitä kaikkia toimimaan.

Mikaelin vanhemmat, murtuneina mutta päättäväisinä, alkoivat kampanjoida koulukiusaamisen vastaisesti. He puhuivat kouluissa, yhteisötapahtumissa ja mediassa,
jakamalla poikansa tarinaa ja korostaen tarvetta välittömille toimille kiusaamisen
estämiseksi. Heidän viestinsä oli selkeä: yksikään lapsi ei saisi joutua kokemaan sitä,
mitä Mikael joutui. He vaativat kouluilta selkeitä toimintasuunnitelmia kiusaamisen
havaitsemiseksi ja käsittelemiseksi.

Mikaelintarina on traaginen. Se on muistutus siitä, että kiusaaminen on vakava
ongelma, joka vaatii meidän kaikkien huomiota, empatiaa ja toimintaa. Vaikka
emme voi muuttaa menneisyyttä, voimme työskennellä yhdessä varmistaaksemme, että tulevaisuus on valoisampi kaikille lapsille ja nuorille.

Mikaelin tarina on kuvitteellinen, mutta valitettavan monelle nuorelle todellisuutta.
Se muistuttaa meitä kaikkia siitä, että kiusaamiseen puuttuminen on jokaisen vastuulla.
Jos sinä tai joku tuttusi kokee kiusaamista, on tärkeää puhua siitä ja hakea apua. Muutos
alkaa meistä.

Varjoja koulumaailmassa

Perjantai 3.5.2024 klo 14.19

Koulukiusaaminen on vakava ongelma, joka vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin ympäri maailmaa. Vaikka kiusaaminen ei ole uusi ilmi, digitaalisen teknologian leviäminen on tuonut mukanaan uusia haasteita ja kiusaamisen muotoja. On tärkeää, että vanhemmat, opettajat ja muut kasvattajat tunnistavat kiusaamisen merkit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan puuttua tilanteeseen ja tarjota asianmukaista tukea kaikille osapuolille.

Mikä on koulukiusaamista?

Koulukiusaaminen määritellään toistuvaksi aggressiiviseksi käytökseksi, jossa yksi tai useampi henkilö tarkoituksellisesti vahingoittaa toista, joka on heikommassa asemassa. Kiusaaminen voi olla fyysistä, sanallista, sosiaalista tai kyberkiusaamista. 

Fyysiseen kiusaamiseen kuuluu lyöminen, potkiminen, töniminen ja muu fyysinen väkivalta.

Sanallinen kiusaaminen sisältää nimittelemisen, uhkailun, ivan ja muun loukkaavan kielenkäytön. 

Sosiaalinen kiusaaminen, jota kutsutaan myös relationaaliseksi kiusaamiseksi, kohdistuu lapsen suhteisiin ja maineeseen, kuten kaverien viemiseen, juoruiluun ja sosiaaliseen eristämiseen. 

Kyberkiusaaminen tapahtuu digitaalisissa ympäristöissä ja voi sisältää haitallisten viestien lähettämistä, kuvien jakamista ilman lupaa ja online-häirintää.

Kiusaamisen merkkien tunnistaminen on ensimmäinen askel ongelman ratkaisemiseen. Nämä merkit voivat vaihdella riippuen kiusaamisen muodosta ja lapsen persoonallisuudesta. Mahdollisia merkkejä ovat esim. haluttomuus mennä kouluun, äkillinen suorituskyvyn lasku koulussa, vetäytyminen sosiaalisista tilanteista, fyysiset vammat (jotka eivät selity), muutokset unessa tai ruokahalussa ja yllättävät mielialan vaihtelut.

Ennaltaehkäisy ja puuttuminen

Koulut voivat toteuttaa ennaltaehkäiseviä ohjelmia, jotka opettavat empatiaa, sosiaalisia taitoja ja konfliktinratkaisua. Opettajien koulutus kiusaamisen tunnistamiseen ja puuttumiseen on myös keskeistä.

Vanhempien on tärkeä olla avoimessa vuoropuhelussa lastensa kanssa, tarkkailla mahdollisia muutoksia käyttäytymisessä ja tarjota turvallinen ympäristö, jossa lapsi voi puhua kokemuksistaan. 

Koko yhteistön, mukaan lukien vanhemmat, opettajat ja oppilaat, tulee työskennellä yhdessä luodakseen kouluympäristön, jossa kiusaaminen ei ole hyväksyttävää. Kiusaamisen vastaiset kampanjat ja tietoisuuden lisääminen ovat tärkeitä keinoja ongelman ehkäisemiseksi.

Kiusaamisen tilanne Suomessa

Tuoreimpien tutkimuksien mukaan noin joka kymmenes peruskoululainen Suomessa kokee säännöllistä kiusaamista. Luvut ovat pysyneet suhteellisen vakaina viime vuosina, mikä viittaa siihen, että kiusaamisen vastaiset toimenpiteet eivät ole riittävän tehokkaita. Erityisen huolestuttavaa on, että kyberkiusaaminen on lisääntymässä, mikä korostaa digitaalisen maailman tuomia uusia haasteita.

Sukupuolten välisiä eroja

Tilastot osoittavat myös, että kiusaamisen muodot ja kohteet vaihtelevat sukupuolten välillä. Pojat kokevat useammin fyysistä kiusaamista, kun taas tyttöjä kiusataan enemmän sosiaalisesti ja verkkoympäristössä.

Suomalaiset koulut ovat ottaneet käyttöön erilaisia ohjelmia ja strategioita kiusaamisen ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi. Näitä ovat muun muassa KiVa Koulu -ohjelma, joka on saanut kansainvälistä tunnustusta kiusaamisen vähentämisessä. Ohjelma keskittyy kouluyhteisön asenteiden muokkaamiseen, kiusaamisen tunnistamiseen ja tehokkaisiin puuttumiskeinoihin.

Tulevaisuuden näkymät

Vaikka kiusaamisen vastainen työ on haastavaa ja jatkuva prosessi, on tärkeää pitää yllä toivoa ja sitoutumista ongelman ratkaisemiseen. Innovaatiot koulutuksessa, teknologian hyödyntäminen ja yhteisön tuki ovat keskeisiä tekijöitä kiusaamisen vähentämisessä tulevaisuudessa.

Koulukiusaaminen on monitahoinen ongelma, joka vaatii monenlaisten toimijoiden yhteistyötä.

Huolestuttava ilmiö - yksi sairaus on lisääntynyt Suomessa nuorilla räjähdysmäisesti

Keskiviikko 17.4.2024 klo 13.25

Suomessa on viime vuosien aikana havaittu huolestuttava ilmiö: tyypin 2 diabetes on lisääntynyt räjähdysmäisesti nuorten keskuudessa. Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Vammaisliikunnan ILO -lehdessä.

Tämä on merkittävä kansanterveydellinen haaste, sillä tyypin 2 diabetes on sairaus, joka on esiintynyt tähän mennessä pääasiassa aikuisilla ja iäkkäämmillä ihmisillä. Nyt sitä on alkanut esiintymään myös nuorilla.

Tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys on kasvanut Suomessa 285 prosentilla, eli sairautta esiintyy miltein neljä kertaa enemmän kuin 30 vuotta sitten. Suomalaisilla nuorilla esiintyy tyypin 2 diabetesta toiseksi eniten Länsi-Euroopassa. Vain Britanniassa esiintyvyys on suurempi kuin Suomessa.

Nuorella iällä puhkeava kakkostyypin diabetes on huolestuttava merkki suomalaisnuorten kunnosta ja se on suuri varoitus yhteiskunnalle työkyvyn kehityksestä. Nuorena tyypin 2 diabetekseen sairastuminen voi johtaa entistä enemmän puhkeaviin lisäsairauksiin, kuten sydänsairauksiin, aivoverenkiertohäiriöihin sekä munuaistautiin.

Taustatekijät

Elämäntapoen muutokset ovat merkittävä tekijä tyypin 2 diabeteksen lisääntymisessä nuorilla. Liikunnan vähäisyys, epäterveellinen ruokavalio ja ylipaino ovat keskeisiä riskitekijöitä. Nykyaikainen elämänrytmi, joka sisältää runsaasti istumista ja näyttöpäätteiden ääressä vietettyä aikaa, sekä nopeiden ja prosessoitujen ruokien suosimista ovat edistäneet näiden riskitekijöiden yleistymistä nuorten keskuudessa.

Liian vähäinen liikunta on yksi tärkeimmistä diabeteksen riskitekijöistä. Jo puolen tunnin päivittäisen kestävyysliikunnan on todettu ehkäisevän diabetesta. Viimevuotisen Liitu -tutkimuksen mukaan vain kolmasosa 7-17-vuotiaista liikkuu suositusten mukaisesti tunnin verran joka päivä. 

Terveysvaikutukset

Tyypin 2 diabeteksen varhainen puhkeaminen voi johtaa moniin vakaviin terveysongelmiin myöhemmällä iällä, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, näön heikkenemiseen, munuaissairauksiin ja hermoston vaurioihin. Nuoruudessa alkanut diabetes voi myös lyhentää elinikää ja heikentää elämänlaatua merkittävästi.

Diabeteksen hallinta vaatii jatkuvaa seurantaa ja hoitoa, mikä asettaa paineita terveydenhuoltojärjestelmälle ja voi johtaa merkittäviin taloudellisiin kustannuksiin niin yksilöille kuin yhteiskunnalle kokonaisuudessaan. Lisäksi sairauden vaikutukset nuorten työkykyyn ja tuottavuuteen voivat olla pitkäaikaisia. 

Ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisevät toimet ovat avainasemassa tyypin 2 diabeteksen torjunassa nuorten keskuudessa. Koulujen ja yhteisöjen tulisi edistää aktiivista elämäntapaa ja terveellisiä ruokailutottumuksia. Varhainen puuttuminne ja perheiden tukeminen terveellisempien elämäntapavalintojen tekemisessä ovat myös tärkeitä.

Tietoisuuden lisääminen tyypin 2 diabeteksen riskeistä ja sen ennaltaehkäisystä on olennaista. Koulutusohjelmat, jotka keskittyvät terveellisiin elämäntapoihin ja niiden merkitykseen diabeteksen ehkäisyssä, voivat olla tehokkaita nuorten ja heidän perheidensä tavoittamisessa. 

Tämän ilmiön käsittely vaatii yhteistyö terveydenhuollon ammattilaisten, koulujen, poliittisten päättäjien ja yhteisöjen välillä. Yhdessä voimme luoda ympäristön, joka tukee nuorten terveellisiä elämäntapoja ja vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä tulevaisuudessa.

LASTEN JA NUORTEN LIIKKUMISSUOSITUS: Avaimia terveellisempään huomiseen

Liikunta on elintärkeää kaikenikäisille, mutta erityisen tärkeää se on lapsille ja nuorille. Se ei ainoastaan tue fyysistä terveyttä, kuten sydän- ja verisuoniterveyttä, lihaskuntoa ja luuston vahvuutta, vaan myös edistää mielenterveyttä, koulumenestystä ja sosiaalisia taitoja. 

Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee, että 5-17-vuotiaat lapset ja nuoret harrastavat vähintään keskitason tehoista liikuntaa 60 minuuttia päivässä. Tähän tulisi sisältyä monipuolisesti erilisia liikuntamuotoja, jotka kehittävät kestävyyttä, lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Vähintään kolmena päivänä viikossa tulisi harrastaa voimaa ja luustoa vahvistavaa toimintaa. 

Lapset oppivat mallista, joten vanhempien ja kasvattajien aktiivinen rooli liikunnan harrastamisessa on tärkeää. Yhteiset liikuntahetket, kuten pyöräily, kävely tai vaikkapa tanssiminen olohuoneessa vahvistavat perhesiteitä ja luovat positiivisen asenteen liikuntaa kohtaan. 

Jokainen lapsi on yksilö, ja eri lajit vetoavat eri lapsiin. Kannustaminen kokeilemaan monipuolisesti eri liikuntamuotoja auttaa löytämään sen, mikä kullekin sopii parhaiten. Olipa se sitten joukkueurheilu, yksilölajit, tanssi, kiipeily tai luonnossa liikkuminen, tärkeintä on löytää ilo liikkumisesta. 

Liikunnan ei aina tarvitse olla järjestäytynyttä tai kilpailullista. Perheen yhteiset retket luontoon, puistossa leikkiminne, tai vaikkapa kotona järjestetyt esteradat ovat kaikki tapoja tuoda liikuntaa luontevaksi osaksi arkea. Liikunnan ilon löytäminen on avainasemassa lapsen liikunnallisen elämäntavan kehittymisessä. 

Lasten ja nuorten liikkumissuositukset tarjoavat tärkeän kehyksen tervellisen ja aktiivisen elämäntavan edistämiseen. Vanhempien ja kasvattajien rooli tämän tavoitteen saavuttamisessa on korvaamaton. Liikunnan ilon löytäminen ja sen tekeminen osaksi jokapäiväistä elämää on investointi lapsen hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Ottamalla aktiivisen roolin ja kannustamalla lapsia liikkumaan, voimme auttaa heitä rakentamaan terveen perustan elämälleen.

Elämä syöpädiagnoosin kanssa

Keskiviikko 13.3.2024 klo 13.51

Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossain vaiheessa elämäänsä. Lähes kaksi kolmesta sairastuneesta paranee ja moni parantumattomasti sairastunut pystyy elämään sairautensa kanssa useita vuosia hyvää elämää. Siitä huolimatta syöpä pelottaa.

Tässä artikkelissa kerromme Ellun tarinan. Hänen matkansa alku oli pelottava ja hankala, mutta elämä voitti kuitenkin lopulta. Syöpädiagnoosin kuuleminen oli Ellulle kova paikka ja diagnoosin jälkeen omat ajatukset olivat todella synkkiä. Ellu tunsi pelkoa ja epävarmuutta. Vakava sairaus sekoitti turvallista arkea melkoisesti.

Mielessä pyöri ajatus, että mitä minä olen tehnyt väärin?

Sairastuminen aiheutti Ellulle tunteiden vuoristoradan, jossa pelko, toivo, viha ja suru vaihtelivat päivittäin tai jopa tunneittain. Lopulta Ellu kuitenkin ymmärsi, että syöpädiagnoosi ei kuitenkaan ollut suora kuolemantuomio.

Ellu kertoo ettei ihminen ole sairastuttuaan yhtä kuin syöpä. Ihmisessä on myös paljon muuta. Elämä voi olla merkityksellinen ja hyvä sairastumisesta huolimatta.

Ellun neuvo on, että keskustele avoimesti lääkäriesi, perheesi ja ystäviesi kanssa tuntemuksistasi se auttaa omaa oloa huomattavasti. Terveydenhoidon henkilökuntaan kuuluvat voivat myös auttaa työstämään pelkoja.

Ellu pyrki saamaan paljon tietoa sairaudestaan ja siihen liittyvistä hoidoista. Näihin asioihin hän sai apua hoitohenkilökunnalta ja vertaistuen kautta. Muiden saman kokeneiden tarinat ja kokemukset toivat lohtua ja tietoa.

Hoitojen aikana Ellun mieli pysyi toiveikkaana ja kohtuullisen hyvänä. Hän pysyi kiinni tavallisessa arjessa ja vietti mahdollisimman paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa. Hän söi ja liikkui säännöllisesti. Ellun kokemus oli se, että mitä enemmän liikkuu ja tekee töitä sairastelun rajoissa,  sitä parempi on sairastaa.

Ellu etsi omasta arjesta niitä hyvä juttuja. Hyvä ohjeena Ellu sanoo, että hoitojen lomassa ne ”hyvät päivät” kannattaa aina hyödyntää. Tee asioita, joista nautit ja joihin pystyt. Älä jää sänkyyn, ellei ole aivan pakko.

Ellun kokemuksella voi todeta, että syöpä muuttaa elämää, mutta se ei määritä sitä kokonaan.

Ellun mieli notkahteli sairauden aikana, mutta pääasiassa hän pysyi useimmiten toiveikkaana ja positiivisena. Pitkien hoitojen jälkeen ja varsinkin kun Ellu todettiin taas terveeksi, hän koki olonsa aika lailla tyhjäksi. Mutta lopulta kun väsymys helpotti, hiukset kasvoivat takaisin alkoi mielikin paruntumaan.

Läheisten tuki on tärkeää

Syöpädiagnoosi ei kosketa ainoastaan sairastunutta, vaan se vaikuttaa koko hänen lähipiiriinsä. Ellu kertoo hyviä vinkkejä ja oivalluksia siitä, miten läheiset tarjosivat hänelle tukea ja lohtua sairastumisen yhteydessä.

Ellu kohtasi varsinkin sairastumisen alussa  tunnemyrskyjä, joihin liittyi pelkoa, epävarmuutta ja surua. Tässä tilanteessa hänelle eniten apua oli yksinkertaisesti vain kuuntelemisesta ja läsnä olosta. Erityisesti fyysinen läsnäolo, halaus ja kädestä pitäminen toivat suurta lohtua, mutta myös puhelimella pidetty yhteydenpito oli arvokasta.

Henkisesti hän sai apua ystäviensä kanssa itkemisestä, nauramisesta ja hiljaisuuden jakamisesta.

Arkinen apu oli myös korvaamatonta. Ellu sai ystäviltään apua ruoanlaitossa, siivouksessa, lastenhoidossa tai kaupassa käymisessä. Näin hän pystyi keskittymään parantumiseen ja lepäämiseen.

Ellulle tuli ystäviensä seurassa sellainen olo, että oli helppo ilmaista kaikenlaisia tunteita heidän kanssaan. Myös negatiiviset tunteet hyväksyttiin sellaisenaan.

Ystävät kannustivat Ellua hakemaan apua ammattilaisilta, kuten psykologeilta, sosiaalityöntekijöiltä tai vertaistukiryhmiltä. Ammattilaiset tarjosivat arvokkaita työkaluja, jotka auttoivat käsittelemään syöpädiagnoosin herättämiä tunteita ja haasteita.

Tänä päivänä Ellun on elänyt terveen elämää jo vuosia. Hänellä on elämäniloa ja hän hymyilee paljon. Hän on itse vertaistukiryhmissä kertomassa kokemuksiaan sairastuneille ja heidän läheisilleen.

Puuttuva palanen

Perjantai 9.2.2024 klo 14.09

Joskus minulta kysytään, miten luonnehtisit paloetsintää koiralla. Ehkä itselleni kuvaavin esimerkki on ollut ajatus palapelistä, joka on ollut kasattuna valmiiksi, mutta sitten se on mennyt rikki ja meidän tehtävä on löytää niitä puuttuvia palasia tai ehkä tarkemmin vielä niitä syitä miksi niitä palasia puuttuu.

Partionkoiranohjaajien peruskoulutus kestää noin kaksi ja puoli vuotta. Sen jälkeen partiokoiranohjaajat koulutetaan jollekin erikoisetsintäalueelle. Puhutaan siis huume-, palo-, ruumis- tai räjähdekoirista. Nykyään etsitään myös eritteitä ja elektroniikkaakin, sekä rahaa. Koiria on pelkästään olemassa erikoistuneena näihin erikoisetsintöihin, mutta pääsääntöisesti siellä alla on partiokoiran muutkin osa-alueet, jotka on koulutettu siellä peruskurssilla tai vanhan ohjaajan kohdalla poliisiyksiköissä. Tämäkin on yksi huomioitava seikka, koska itse teen paloetsinnöillä muutakin kuin pelkkää paloetsintää melko usein.

Itse eksyin tähän puuttuvien palasten etsimisen maailmaan, sanotaanko nyt näin, hyvin johdateltuna. Sain eräänä päivänä käskyn mennä koiratoiminta päällystövastaavan juttusille, ja tiesin, että aihe tulee varmaan olemaan oma erikoistumisalueeni. Olin silloin vielä peruskurssilla, joten olin avoimin mielin liikenteessä, lähinnä vähän jännitti mitä sitä sitten isona tehdään koiran kanssa. Komisario sitten aloittikin, että minulle on ajateltu palokoiranohjaajan roolia, koska kuulemma minulla olisi siihen edellytyksiä. Asia ja edellytykset oli niin hyvin perusteltu, että astuin tyytyväisenä ulos ja aloitin sitten aikanaan erikoistumisen palokoiraohjaajaksi, kun peruskurssi oli suoritettu alta pois. Ihan en silloin vielä ymmärtänyt, minkälaiseen maailmaan saan astua aikanaan.

Koiralleni Kessulle erikoistumisalueen opinnot olivat suht mieluisia. Kun käyttää nenää, tulee palkkaa. Näinhän se menee käytännössä, ei kukaan tee mitään, jos ei siitä saa jonkinlaista kompensaatiota. Koirien kohdalla se on helppoa, kun palkkio on niin selkeä. Itselleni kompensaatio on avautunut vasta vuosien kuluessa palokoiranohjaajan tehtävää hoitaessa.

Alkuvaiheessa tehtävillä muistan, että keskittyminen meni aika kokonaisvaltaisesti koiran ohjaamiseen. Tietysti aivan normaalia, koska tavoitteena on aina tehdä paras mahdollinen suoritus. Tehtävillä ei kuitenkaan koskaan olla yksin, ihan työturvallisuudenkin näkökulmasta. Palopaikat ovat vaarallisia, koska palaneet rakennukset voivat sortua, niissä saattaa olla rakenteita, jotka voivat romahtaa päälle, joka paikka on lisäksi täynnä teräviä pellinkulmia, nauloja ja lasinsirpaleita. Siksi palopaikalla etsintää suoritettaessa siellä on aina joku muu myös mukana. Peruskokoonpano palokoiranohjaajan lisäksi on usein teknisen tutkinnan henkilöstöä. Usein mukana on taktisia tutkijoita, sekä muita palopaikkaa tutkivia viranomaisia kuten palopuolen edustajia. Raivauksessa saattaa olla apuna konekuskeja koneineen, sähkömiehiä tarkistamassa sähköjä jne. Ajan mittaan olen ymmärtänyt, että palopaikat ovat hyvin mielenkiintoisia kokonaisuuksia, ja niitä puuttuvia palasia on etsimässä koiran lisäksi joukko muita ammattilaisia.

Jos vastaan, että paloetsintä on kuin puuttuvan palasen etsintää, on sitten koiran käyttäminen paloetsinnöillä omasta mielestäni kuin yhden tarkan instrumentin käyttämistä. Minulla ja koiralla on selkeä tehtävä, ja mitä paremmin koirani eli instrumenttini toimii, sitä parempaan lopputulokseen se johtaa. Etsinnät eivät ole mitään kovin helppoja kokonaisuuksia, ainakaan ohjaajan näkökulmasta. Etsinnälle ei lähdetä suoraan lennosta, vaan sitä varten pitää varautua jo ennen tehtävälle lähtemistä. Mukaan pitää pakata tietyt varusteet, joita mahdollisesti palopaikalla tarvitaan. Nykyään tarvittava välineistö ja varusteet on laitoksella pakattuna valmiina, joten niitä ei enää tarvitse haalia kasaan sieltä täältä. Kokemus opettaa, mitä milloinkin luultavasti tarvitaan, mutta pääsääntöisesti mukana on enemmän tavaraa kuin tullaan tarvitsemaan. Pisimmät siirtymät etsinnöille ovat olleet parin sadan kilometrin ja yli parin tunnin ajomatkan päässä, joten mitään ei palata tai lähdetä hakemaan enää keikkapaikalta.

Ennen varsinaista etsintää koiralla, käydään palopaikka aina huolellisesti läpi. Ensimmäisenä on varmistettava, ettei palokohteessa ole liikkumista estäviä sortumavaaroja tai romahdusvaaroja. Vasta sen jälkeen pääsee tarkistamaan onko alue koiralle turvallinen. Samalla laaditaan etsintäsuunnitelma, miten kohde tarkistetaan mahdollisimman huolellisesti, mutta samalla tehokkaasti. Keliolosuhteet on huomioitava tässä vaiheessa, sillä kolmenkymmenen asteen helle tai kahdenkymmenen asteen pakkanen pakottavat tarkkaan harkintaan, kuinka pitkään koira ja ohjaaja pystyvät kerralla työskentelemään. Tässä vaiheessa on oltava realisti ja pysyttävä omassa näkemyksessä siitä, miten etsinnän aikoo suorittaa. Kiire ei saa olla, koska riskitekijöitä on ihan tarpeeksi ilman turhaa hosumista.

Usein vaihe, jossa koira ja ohjaaja työskentelevät varsinaisella etsinnällä, on se yleinen mielikuva mikä ihmisillä on palokoiratoiminnasta. Koira tulee paikalle, tekee etsinnän, tekee löytöjä tai ei löydä, ja lähtee pois. Tämähän on se näkyvä vaihe. Ohjaajalle tärkeimpiä vaiheita taas heti etsinnän jälkeen on, kun koira laitetaan autoon tai koiraperävaunuun, koiran tutkiminen mahdollisten vammojen varalta. Palopaikat ovat todella riskialttiita koiran loukkaantumiselle. Lisäksi, jos on mahdollisuus, kuten perävaunuissa nykyään on, koira puhdistetaan heti alustavasti palopaikan liasta ja noesta, samoin ohjaaja vaihtaa vaatetuksen kenkineen keikan jälkeen.

Ennen palopaikalta poistumista ohjaaja antaa paikalla oleville tahoille selvityksen koiran suorittamasta etsinnästä, onko tullut löytöjä, mitä muuta koira on mahdollisesti ilmaissut jne. Kun ohjaaja on lopettanut etsinnän ja palopaikkaa vielä mahdollisesti tutkitaan, ollaan tässä vaiheessa myös vielä mukana auttamassa. Itse välillä suoritan ilmakuvauksen, olen lapion varressa kaivamassa tai avustan kuten pystyn. Samalla arvioin onko jotain alueita syytä vielä tarkistaa koiralla. Tällaisen tarkastuksen yhteydessä teimmekin erikoisen löydön viime kesänä, mutta siitä voisikin kirjoittaa ihan oman artikkelinsa.

Paluumatkatkin ovat osoittautuneet mielenkiintoisiksi, sillä luonnollisesti paikallinen hälytyskeskuksen tehtävänantokanava on radiossa kuuntelussa. Muutaman kerran on ollut pakko reagoida kun A-tehtävä on tullut alle 5km päähän omasta sijainnista ja lähin alueen partio on ollut huomattavasti kauempana. Hälytysvalmius kuitenkin on aina palotehtäviltäkin poistuttaessa oltava, joten perustehtäviä hoidetaan, vaikka ei olla oman laitoksen alueella. Tässä lehdessä onkin myös toinen artikkeli kun varsinainen alkuperäinen päivän suunnitelma on paluumatkalla muuttunut.

Takaisin omalla laitoksella onkin sitten vuorossa kokonaisvaltainen huolto, koira, varusteet, vaatteet, kengät, ja miehistö pestään palopaikan noesta ja muista myrkyllisistä ja likaisista materiaaleista. Tämä on äärimmäisen tärkeää, jotta niin ihmiset kuin koirakin pysyy terveenä, eikä kukaan altistu yhtään tarpeetonta kauempaa palopaikkojen myrkyllisille yhdisteille. Palokoiranohjaajat kuuluvat myös laajennetun terveystarkastuksen piiriin, jotta voidaan varmistua ettei kehossa pääse kehittymään mitään piileviä sairauksia, kuten syöpää. Lopuksi tehdään keikasta vielä raportit kuntoon ja sitten on palattava varsinaisesti takaisin oman alueen A-valmiuteen.

Ehkä yksi tärkeimmistä asioista tapahtuu sitten palokeikkojen välillä, oli se väli sitten lyhyt tai pitkä, ohjaajan tulee huolehtia koiran työkunnon ylläpitämisestä. Tämä korostuu erityisesti, jos keikkojen välissä on pitkä tauko. Harjoittelussa pyritään myös elintärkeään yhteistyöhön muiden palokoiranohjaajien kanssa. Väheksymättä muiden lajien ohjaajien ammattitaitoa, on toisen palokoiran ohjaajan tekemät harjoitukset yleensä parhaimpia. 

Niissä yleensä tulee esiin joitain asioita esimerkiksi oikeilta keikoilta tai omasta kokemuspohjasta. Varsinaisen nenäharjoittelun lisäksi yhdessä treenaamisessa tulee vaihdettua kokemuksia koirien ominaisuuksista, ohjaajien kokemuksista keikoilta ja välillä kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Oman lajin ohjaaja tuntee ne kipukohdat, mitä omassa lajissa on haasteena. Jos harjoituksissa on mukana vielä omat vänkärit, saavat he samalla erittäin hyvää kokemusta mahdolliselle omalle tulevalle ohjaajan uralleen. 

Harjoittelukin on siis hyvää yhteistyötä eri poliisilaitoksien henkilöstön kanssa. Olkaa varovaisia tulen kanssa, älkää antako tulen polttaa niitä puuttuvia palasia, joita me sitten jälkikäteen joudumme kasailemaan.

Alunperin tämä artikkeli on julkaistu Koirapartion matkassa -lehdessä talvella 2024. 

Syöpädiagnoosi - Muutos sosiaalisissa suhteissa

Keskiviikko 10.1.2024 klo 15.35

Syöpädiagnoosin saaminen on elämänmullistava tapahtuma, joka vaikuttaa potilaan fyysisen terveyden lisäksi myös psykologiseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Tämä artikkeli tarkastelee, miten syöpä vaikuttaa yksilön vuorovaikutukseen perheen, ystävien ja työyhteisön kanssa. Artikkeli tullaan julkaisemaan Ystäväntuki -lehden vuoden 2024 ensimmäisessä numerossa.

Kun yksilö saa syöpädiagnoosin, se ei ainoastaan vaikuta häneen itseensä, vaan myös häne läheisiinsä. Perheenjäsenet ja ystävät kokevat usein voimakkaita tunteita, kuten pelkoa, surua ja avuttomuutta. Heidän on mukauduttava uuteen todellisuuteen, joss aheidän roolinsa saattavat muuttua - esimerkiksi hoitajaksi, emotionaaliseksi tueksi tai jopa taloudellisen tuen antajaksi.

Kommunikaatio on keskeinen osa läheisten suhteiden säilyttämistä diagnoosin jälkeen. Potilaat saattavat kamppailla ilmaistakseen tarpeitaan tai tunteitaan, kun taas perheenjäsenet ja ystävät voivat olla epävarmoja siitä, miten tukea tai keskustella vaikeista aiheista. Tärkeää on luoda avoin ja rehellinen kommunikaatioympäristö, jossa kaikki osapuolet voivat ilmaista tunteensa ja huolensa.

Perhe ja ystävät muodostavat potilaan ensisijaisen tukiverkon. Heidän roolinsa on kriittinen tarjottaessa henkistä, emotionaalista ja jopa fyysistä tukea. Tämä tuki voi ilmetä monilla tavoilla, kuten lääkärikäyntien yhteydessä avustaminen, arkiaskareissa auttaminen tai vain kuunteleminen ja läsnäolo vaikeina hetkinä.

Sopeutumisstrategiat ovat tärkeitä sekä potilaille että heidän läheisilleen. Tähän voi sisältyä yhteisten toimintojen jatkaminen, uusien harrastusten löytäminen yhdessä, tai jopa ammatillisen terapiatuen hankkiminen. Joissakin tapauksissa perheterapia tai ystävien kanssa käydyt avoimet keskustelut voivat olla hyödyllisiä.

Diagnoosin myötä perhesuhteet voivat syventyä, ja ystävyyssuhteet voivat kehittyä uusille tasoille. Tämä aika voi olla mahdollisuus henkilökohtaiseen kasvuun sekä potilaalle että läheisille. Monet kertovat löytäneensä uuden arvostuksen elämälle ja suhteilleen syöpäkokemuksen myötä.

Perheen ja ystävien rooli syöpädiagnoosin saaneen elämässä on korvaamaton. Vaikka
haasteita ilmenee, kyky mukautua, kommunikoida ja tukea toisiaan on avainasemassa potilaan toipumisprosessissa ja elämänlaadun ylläpitämisessä. Läheisten suhteiden syventäminen ja yhteisten voimavarojen löytäminen voivat tuoda valoa vaikeidenkin aikojen läpi.

Työ ja sosiaaliset verkostot syöpädiagnoosin jälkeen

Syöpädiagnoosi tuo usein mukanaan merkittäviä muutoksia potilaan työelämässä. Työkyky ja -tehtävät voivat muuttua sairauden ja hoidon vuoksi. Joillekin se voi tarkoittaa työstä poissaoloja, osa-aikatyötä tai jopa työtehtävien uudelleenjärjestelyä. Työnantajien ja työkavereiden tuki on tässä tilanteessa kriittistä, ja työpaikan sopeutumiskyky ja joustavuus ovat avainasemassa.

Työkaverit voivat reagoida monin eri tavoin syöpädiagnoosiin. Jotkut saattavat tarjota välitöntä tukea ja ymmärystä, kun taas toiset voivat olla epävarmoja siitä, miten toimia. Työyhteisöjen tietoisuuden lisääminen ja koulutus syöpäpotilaiden kohtaamisesta työpaikalla voi olla hyödyllistä. Tämä auttaa luomaan ympäristön, jossa potilas tuntee olonsa ymmärretyksi ja tuetuksi.

Sosiaaliset verkostot, kuten työtoverit ja ammatilliset kontaktit, voivat olla tärkeitä emotionaalisia ja jopa käytännöllisiä tukiresursseja. Verkostot voivat tarjota ymmärrystä, vertaistukea ja jopa auttaa käytännön asioissa, kuten työmatkoissa tai arjen askareissa.

Syöpäpotilaat kohtaavat usein haasteen tasapainotella työelämän ja henkilökohtaisen
elämän, erityisesti terveydenhuollon tarpeiden, välillä. Työpaikan joustavuus, kuten etätyömahdollisuudet tai mukautetut työajat, voi auttaa ylläpitämään tätä tasapainoa.
Työpaikan tuki ja ymmärrys ovat avainasemassa tässä prosessissa.

Työ on monille tärkeä osa identiteettiä ja itsetuntoa. Syöpädiagnoosi ja siihen liittyvät
työelämän muutokset voivat vaikuttaa henkilön käsitykseen omasta itsestään ja ammatillisesta roolistaan. Tässä yhteydessä on tärkeää tarjota potilaalle mahdollisuuksia
keskustella näistä tuntemuksista ja löytää uusia tapoja määritellä itsensä ja ammatillinen
identiteettinsä.

Työ ja sosiaaliset verkostot ovat keskeisiä tekijöitä syöpäpotilaan elämässä diagnoosin
jälkeen. Työpaikan tuki, joustavuus ja avoin kommunikaatio ovat ratkaisevan tärkeitä
potilaan hyvinvoinnin ja työelämään paluun kannalta. Sosiaaliset verkostot tarjoavat
arvokasta emotionaalista tukea ja yhteisöllisyyttä, joka voi auttaa potilasta navigoimaan
syöpäkokemuksen läpi.

Vertaistuen merkitys

Vertaistuki on yksi tärkeimmistä resursseista, joihin syöpäpotilaat voivat turvautua.
Tämän tuen arvo piilee samankaltaisten kokemusten jakamisessa; se tarjoaa mahdollisuuden puhua avoimesti pelkojen, toiveiden ja kokemusten kanssa ihmisten
kanssa, jotka todella ymmärtävät. Vertaistukiryhmät voivat auttaa vähentämään
yksinäisyyden ja eristäytymisen tunteita, jotka ovat yleisiä syöpädiagnosoitujen
keskuudessa.

Yhteisölliset tukiryhmät, kuten syöpäjärjestöt ja online-foorumit, tarjoavat paitsi
emotionaalista tukea, myös käytännöllistä tietoa ja resursseja. Nämä ryhmät tarjoavat
tietoa erilaisista hoidoista, selviytymisstrategioista ja voivat auttaa potilaita ja heidän
perheitään löytämään tarvittavat palvelut. Ryhmien tapaamiset, olivatpa ne sitten
henkilökohtaisia tai virtuaalisia, tarjoavat turvallisen tilan keskustelulle ja yhteisöllisyydelle.

Sosiaalinen media on muuttanut tapaa, jolla ihmiset saavat tukea. Syöpäpotilaat ja
heidän perheensä voivat käyttää sosiaalisen median alustoja yhteydenpidon välineenä, joka tarjoaa pääsyn laajaan vertaistukiverkostoon. Sosiaalinen media mahdollistaa kokemusten jakamisen ja tuen saamisen reaaliajassa, mikä voi olla elintärkeää erityisesti niille, jotka eivät pääse fyysisiin tukiryhmiin.

Osallistuminen yhteisöllisiin toimintoihin, kuten hyväntekeväisyystapahtumiin, tietoisuuskampanjoihin tai vapaaehtoistyöhön, voi antaa syöpäpotilaille tunteen tarkoituksesta ja yhteenkuuluvuudesta. Tämä aktiivinen osallistuminen ei ainoastaan
auta muita samassa tilanteessa olevia, vaan voi myös edistää potilaan omaa henkistä
hyvinvointia.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että vertaistuki voi olla merkittävässä roolissa syöpäpotilaan toipumisprosessissa. Tuki auttaa käsittelemään sairauden henkisiä ja emotionaalisia vaikutuksia, lisäämään positiivista asennetta ja vahvistamaan selviytymistaitoja. Vertaistuen avulla potilaat voivat myös oppia uusia strategioita päivittäisen elämän hallintaan sairauden aikana.

Vertaistuki ja yhteisöllisyys ovat elintärkeitä elementtejä syöpäpotilaan elämässä. Ne
tarjoavat paitsi emotionaalista ja sosiaalista tukea, myös konkreettisia resursseja ja tietoa. Yhteisöllisyys ja vertaistuen verkostot voivat auttaa potilaita tuntemaan itsensä voimaantuneiksi ja vähemmän eristäytyneiksi, mikä on olennaista heidän toipumis- ja sopeutumisprosessissaan.

Psykologiset vaikutukset ja sosiaalinen erityisyys syöpädiagnoosin jälkeen

Syöpädiagnoosi voi laukaista monenlaisia psykologisia reaktioita, jotka vaihtelevat
yksilöllisesti. Yleisiä tuntemuksia ovat ahdistus, masennus, pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta. Potilaat saattavat kokea myös vihan tunteita tai syyllisyyttä, mikä voi vaikuttaa heidän sosiaaliseen kanssakäymiseen ja suhteisiinsa.

Diagnoosin jälkeen potilaat voivat tuntea itsensä sosiaalisesti eristetyksi. Tämä voi
johtua fyysisistä rajoituksista, kuten väsymyksestä ja sairaalakäynneistä, tai henkisistä
esteistä, kuten haluttomuudesta osallistua sosiaalisiin tapahtumiin. Tämä voi johtaa
yksinäisyyden tunteeseen ja sosiaalisten suhteiden heikkenemiseen.

Psykologisen tuen tarve on tärkeä osa syöpäpotilaan hoitoa. Tämä voi sisältää
ammatillista terapiaa, kuten puheterapiaa tai kognitiivista käyttäytymisterapiaa, jotka
auttavat käsittelemään sairauden henkisiä vaikutuksia. Ryhmäterapia ja vertaistukiryhmät
voivat myös tarjota arvokasta tukea.

Syöpä ja sen hoito voivat vaikuttaa merkittävästi potilaan itsetuntoon ja minäkuvaan.
Fyysiset muutokset, kuten hiustenlähtö tai painon muutokset, sekä kyvyttömyys jatkaa
normaaleja aktiviteetteja, voivat haastaa potilaan käsitystä itsestään. Tukeminen
itsetunnon ja minäkuvan vahvistamisessa on tärkeä osa kokonaisvaltaista hoitoa.

Syöpädiagnoosi voi pakottaa potilaat uudelleenmäärittelemään
sosiaaliset suhteensa. Tämä prosessi voi sisältää uusien tapojen löytämisen yhteydenpitoon läheisten kanssa, uusien sosiaalisten tukiverkostojen luomisen tai jopa olemassa olevien suhteiden päättämisen. Sosiaalisten suhteiden uudelleenmäärittely voi olla osa sopeutumisprosessia ja henkistä kasvua.

Syöpädiagnoosin psykologiset vaikutukset ja niiden aiheuttama sosiaalinen erityisyys
ovat monimutkaisia ja vaativat huolellista huomiota. On tärkeää tunnistaa ja käsitellä
näitä psykologisia haasteita osana kokonaisvaltaista hoitoa. Tämä voi sisältää
ammatillista psykologista tukea, vertaistukea ja avoimen dialogin ylläpitämistä
läheisten kanssa. Tunnustamalla ja puuttumalla näihin psykologisiin ja sosiaalisiin
vaikutuksiin, syöpäpotilaat voivat löytää uusia tapoja sopeutua ja jatkaa elämäänsä
merkityksellisellä tavalla.

Yhteisöllisyyden ja tuen vaikutus toipumiseen

Toipumisprosessi syöpädiagnoosin jälkeen ei ole pelkästään fyysinen, vaan myös psykologinen ja sosiaalinen. Yhteisöllisyyden ja sosiaalisen tuen merkitys korostuu tässä
vaiheessa. Tuki perheeltä, ystäviltä, työyhteisöltä ja vertaistukiryhmiltä voi olla ratkaisevan tärkeää potilaan toipumisen ja elämänlaadun kannalta. Positiiviset ja kannustavat sosiaaliset suhteet voivat edistää sekä henkistä että fyysistä toipumista.

Syöpäkokemus voi johtaa henkilökohtaisen resilienssin, eli psyykkisen sitkeyden, kehittymiseen. Monet syöpäpotilaat raportoivat, että he ovat oppineet arvostamaan elämää
enemmän ja ovat kehittäneet vahvemman selviytymiskyvyn. Tämä resilienssi voi auttaa heitä kohtaamaan tulevat haasteet positiivisemmin ja päättäväisemmin.

Muutoksen hyväksyminen

Toipuminen voi tarkoittaa uuden elämäntavan hyväksymistä. Tämä voi sisältää muutoksia
ruokavalioon, liikuntatottumuksiin, työelämään ja sosiaalisiin aktiviteetteihin. Hyväksymällä nämä muutokset ja sopeutumalla uuteen normaaliin, potilaat voivat löytää uusia tapoja nauttia elämästä ja tuntea itsensä täyteläisiksi.

Elämänlaadun parantaminen on keskeinen osa toipumisprosessia. Tämä tarkoittaa
fyysisen hyvinvoinnin, henkisen tasapainon ja sosiaalisten suhteiden harmonian saavuttamista. Toivo on voimakas voimavara toipumisessa. Se ei tarkoita pelkästään sairauden selättämistä, vaan myös uusien mahdollisuuksien ja elämänkokemusten löytämistä.

Yhteenveto

Toipuminen syöpädiagnoosin jälkeen on monimutkainen ja henkilökohtainen
prosessi, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. 

On tärkeää muistaa, että vaikka matka voi olla vaikea, tuen, yhteisöllisyyden ja henkilökohtaisen kasvun kautta on mahdollista löytää uusi merkitys ja ilo elämässä. Tämä
prosessi on yhtä paljon henkinen ja sosiaalinen matka kuin fyysinenkin. Toipumisessa
korostuu potilaan kyky mukautua uuteen todellisuuteen, luoda uusia merkityksiä ja
ylläpitää toivoa ja positiivisuutta elämän jokaisessa vaiheessa.

Puhelin ja petollinen sekunti

Maanantai 27.11.2023 klo 14.18

Puhelin on nykyään monille meistä erottamaton osa arkea. Lapsille ja nuorille se on yhteys maailmaan, ystäviin ja harrastuksiin. Kuitenkin, kuten Mikon tarina osoittaa, pieni hetki huolimattomuutta voi muuttaa elämää dramaattisesti.

Tavallinen päivä, tavallinen hetki

Mikon, 11-vuotiaan pojan, koulupäivä oli ollut pitkä ja uuvuttava. Historian koe ja matematiikan läksyt olivat vieneet voimat, mutta iltapäiväkerhossa pelaaminen oli tuonut mukavaa vaihtelua päivään. Kun koulun jälkeen oli aika suunnata kotiin, Mikon puhelin piippasi. Se oli viesti parhaalta ystävältä Samilta. Mikko avasi viestin ja alkoi lukea sitä samalla, kun käveli kohti suojatietä.

Kohtalokas sekunti

Samalla hetkellä, kun Mikon silmät siirtyivät viestiin, hän lähestyi suojatietä. Hän ei nähnyt lähestyvää autoa eikä huomannut, että liikennevalot olivat punaiset. Mikko astui suojatielle ajattelematta sen enempää.

Autoilija, nuori nainen nimeltään Elina, teki kaikkensa väistääkseen Mikkoa. Vaikka hän jarrutti voimakkaasti ja yritti väistää, Mikon ja auton törmäys oli väistämätön. Mikko sinkoutui ilmaan ja iskeytyi maahan muutaman metrin päähän.

Seuraukset

Mikko vietiin sairaalaan. Hänellä oli murtumia ja mustelmia, mutta onnekseen hän selvisi ilman vakavampia vammoja. Fyysinen paraneminen vei aikaa, mutta vielä pidempään kesti toipuminen henkisesti. Törmäys oli jättänyt jälkensä Mikon mieleen.

Myös Elina, autoilija, kärsi tapahtuneesta. Vaikka hän ei ollut syyllinen onnettomuuteen, hän tunsi silti suurta syyllisyyttä ja ahdistusta. Elina kävi terapiassa käsitelläkseen tapahtunutta ja sai tukea läheisiltään.

Uusi alku

Kun Mikko palasi kouluun viikkojen sairaalassaolon ja toipilasaikansa jälkeen, hän huomasi maailman muuttuneen. Koulutoverit suhtautuivat häneen varoen, ja monet olivat selvästi vaikuttuneita siitä, mitä oli tapahtunut. Mikko huomasi olevansa paitsi onnettomuuden uhri, myös elävä esimerkki siitä, kuinka vaarallista on antaa pienen hetken huolimattomuuden määrittää koko elämäänsä.

Hän päätti käyttää kokemuksensa positiivisesti ja alkoi puhua aktiivisesti kouluissa ja yhteisötilaisuuksissa puhelinten käytöstä liikenteessä. Mikon viesti oli yksinkertainen: "Älä anna pienen hetken muuttaa elämääsi ikuisesti."

Samalla Mikko ystävystyi Elinan kanssa, autoilijan, joka oli ollut osallisena onnettomuudessa. Molemmat löysivät lohtua ja tukea toisistaan, ja he alkoivat tehdä yhteistyötä liikenneturvallisuuskampanjoissa. Elina jakoi tarinaansa kuljettajana ja korosti kuinka tärkeää on olla valppaana ja odottaa odottamattomia liikenteessä.

Lopputulema

Mikon tarina osoittaa, että vaikka elämässä voi tapahtua odottamattomia ja traagisia hetkiä, niistä voi myös nousta ja tehdä merkityksellistä muutosta ympärillään. On tärkeää opettaa lapsillemme ja nuorillemme, kuinka tärkeää on olla tietoinen ympäristöstään, ja ennen kaikkea, kuinka tärkeää on arvostaa jokaista hetkeä ja tehdä turvallisia valintoja.

Vinkkejä lapsille puhelimen käyttöön liikenteessä

1. Älä tekstaa ja kävele: vaikka kävelisitkin jalkakäytävällä, teksitiviestien kirjoittaminen tai puhelimen näytöltä lukeminen voi olla vaarallista. Etenkin risteyksissä ja suojateillä on tärkeää keskittyä ympäristöön eikä puhelimeen. 
2. Käytä kuulokkeita viisaasti: kuulokkeiden käyttö voi estää sinua kuulemasta ympäröivää liikennettä, kuten autojen ääniä tai torven soittoa. 
3. Sovellukset kiinni ylittäessäsi tietä: vaikka olisit keskellä jännittävää peliä tai chattaamassa ystäviesi kanssa, laita puhelin pois tai sovellus tauolle kun ylität tietä.
4. Hyödynnä handsfree-toimintoa pyöräillessäsi
5. Sovi säännöt vanhempiesi kanssa: keskustele vanhempiesi kanssa ja sopikaa yhdessä säännöt puhelimen käytölle liikenteessä. 
6. Vältä selfieiden ottamista tiellä
7. Opettele puhelimen hätätoiminnot: tiedä, miten voit soittaa hätänumeroon nopeasti puhelimestasi ja opettele käyttämään puhelimesi hätätoimintoja, kuten sijainnin jakamista. 
8. Käytä navigointisovelluksia turvallisesti: jos käytät puhelintasi navigointiin esim. pyöräillessäsi, varmista että olet asettanut reitin ennen matkan alkua. 
9. Älä anna puhelimen häiritä keskittymistäsi: aseta puhelin äänettömälle tai älä häiritse -tilaan, kun olet liikenteessä.

Katseet kohti rakastettua juhlaa

Torstai 2.11.2023 klo 14.18

Joulu on vuoden odotetuin juhla. Joulu saa ihmiset ympäri maailmaa pysähtymään, hiljentymään ja kokoontumaan yhteen perheidensä ja ystäviensä kanssa. Vaikka joulu on monille ensisijaisesti kristillinen juhla, sen juuret ulottuvat syvälle historiaan ja se on monissa kulttuureissa saanut erilaisia merkityksiä. Mikä tekee joulusta niin erityisen, ja miten erilaiset kulttuurit ja perinteet vaikuttavat siihen, miten juhlaa vietetään eri puolilla maailmaa?

Minulle joulu merkitsee aina pysähtymisen ja hiljentymisen aikaa. Jouluna eivät soi työpuhelimet ja ei tarvitse olla tavoitettavissa. Puhelimen voi oikeastaan jättää työpöydälle ja nauttia hiljaisuudesta. Joulu on minulle ainoa aika vuodesta, kun todella saa rauhoittua ja levätä. Käytän joulun ajan aina lepäämiseen ja keskityn vain läheisiin ihmisiin ja perheenjäseniin.

Historialliset juuret

Joulu juontaa juurensa useista eri kulttuurisista perinteistä ja uskonnoista. Ennen kuin kristinusko levisi Eurooppaan, monissa kulttuureissa juhlittiin talvipäivänseisausta – pimeimmän päivän ja valon voiton yötä yli. Esimerkiksi roomalaiset viettivät Saturnalia-juhlaa, joka oli omistettu sadonkorjuulle ja viljajumala Saturnukselle.

Kun kristinusko alkoi levitä, monet näistä vanhoista perinteistä sulautuivat kristilliseen joulujuhlaan. Joulun sanotaan juhlistavan Jeesuksen syntymää, mutta tarkkaa päivämäärää ei mainita Raamatussa. Joulukuun 25. päivän valinta Jeesuksen syntymäpäiväksi saattaa olla yritys kristillistää jo olemassa olevia perinteitä ja juhlia.

Joulu ei minulle ole koskaan ollut kovin uskonnollinen juhla. En ole joulukirkon vakiokävijä, mutta haaveena minulla on joskus osallistua jouluaaton jumalanpalvelukseen. Uskon sen olevan kaunis kokemus ja toki saattaa ensikerran jälkeen tarttua joulun perinteeksi myös minulle.

Suomalainen joulu

Suomessa joulu on vuosisatojen ajan ollut merkittävä juhla. Vanhat suomalaiset uskomukset ja perinteet ovat sekoittuneet kristinuskon tuomiin tapoihin. Esimerkiksi kodin koristelu havuilla ja kynttilöillä juontaa juurensa aikaan ennen kristinuskoa, kun uskottiin, että valo ja vihreys karkottavat pimeyden ja pahat henget.

Nykyisin suomalaisille joulu on ennen kaikkea perheen yhteinen aika. Joulupöydässä nautitaan perinteisiä herkkuja kuten kinkkua, laatikoita ja rosollia. Joululahjojen antaminen ja saaminen on monelle tärkeä osa juhlaa, mutta vielä tärkeämpää on yhdessäolo, rauhoittuminen ja kiitollisuuden tunne.

Joulu maailmalla

Vaikka joulu juhlitaan monissa maissa, sen merkitys ja tavat vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa joulu on vahvasti uskonnollinen juhla, jota vietetään messuilla ja kirkollisilla seremonioilla. Toisaalla, kuten Australiassa, joulu sijoittuu keskelle kesää, jolloin juhlaan liittyy piknikejä ja rantoja.

Amerikkalaisessa kulttuurissa joulu on suuri kaupallinen juhla, joka alkaa jo marraskuun lopulla "Black Fridayn" myötä. Lahjat, koristeet ja musiikki täyttävät kodit ja kaupungit, ja monille joulu on ennen kaikkea ilon ja yhdessäolon juhla.

Syvempi merkitys

Vaikka joulu on monille ensisijaisesti iloinen ja valoisa juhla, sen taustalla on syvempiä merkityksiä. Joulu muistuttaa meitä toivosta, rakkaudesta ja hyväntekeväisyydestä. Se on aika, jolloin monet ihmiset pysähtyvät miettimään elämänsä tarkoitusta ja sitä, mitä he voivat tehdä auttaakseen muita.

Joulun sanoma hyvästä tahdosta ja rauhasta ei ole sidottu mihinkään tiettyyn uskontoon tai kulttuuriin. Se on universaali viesti, joka resonoi ihmisten sydämissä ympäri maailmaa.

Rakkaimmat joulumuistoni liittyvät lapsuuteni jouluihin, jotka ovat juurtuneet muistoihini pysyvästi. Muista selvästi jouluaton tuoksun ja äitini valmistamat jouluateriat. Läheisten muistaminen on myös kuulunut perheeni joulurituaaleihin ja käymme vuosittain haudoilla muistamassa jo poistuneita läheisiämme. Kynttilämeri hautausmaalla on kaunis ja vaikuttava näky, se on nähtävä joka vuosi.

Joulun merkitys on monimuotoinen ja monitahoinen, mutta sen ydin on yhteinen: se on aika, jolloin ihmiset kokoontuvat yhteen juhlimaan, jakamaan ja rakastamaan. Olipa kyseessä sitten uskonnollinen juhla, perheen yhteinen hetki tai mahdollisuus auttaa muita, joulu muistuttaa meitä ihmisen hyvyydestä ja siitä, että pimeimmänkin yön jälkeen valo voittaa aina.

Jokainen meistä voi löytää joulusta oman merkityksensä ja tehdä siitä juhlan, joka heijastaa omia arvojamme ja perinteitämme. Mutta ennen kaikkea joulu muistuttaa meitä siitä, että yhdessä olemme vahvempia ja että rakkaus ja ystävyys ovat elämän suurimpia lahjoja.

Tähän on hyvä päättää tämän kertainen blogi kirjoitukseni. Toivotan kaikille lukijoille rauhallista ja mukavaa joulua!

Koulukiusaaminen on yhteiskunnan riesa

Tiistai 10.10.2023 klo 14.06 - Mika-Matti Trogen

Koulukiusaamista on yritetty nujertaa Suomessa jo vuosia. Koulukiusaamisen ehkäisyyn suunnatuista toimenpiteistä, poliitikkojen juhlapuheista ja erilaisista kampanjoista huolimatta se ei ole kadonnut mihinkään. Päinvastoin, koulukiusaaminen kuuluu valitettavasti edelleen monen koululaisen arkeen koulussa, koulutiellä, internetissä ja kotona.

Valitettavaa on myös se, että kiusaaminen on saanut yhä väkivaltaisempia muotoja. Mediassa on paljon karmeita tarinoita koulukiusattujen ja heidän läheisiensä kärsimyksistä, ja seuraukset pysyvät usein kiusatun mukana läpi elämän tai jopa lopettavat nuoren elämän.
Tutkiessani eri tarinoita tiedostusvälineissä, mieleeni jäi kirjoitus, jossa 15-vuotiaan Olivian äiti kertoo kuinka koulukiusaaminen vei hänen tyttärensä hengen. Olivia oli kärsinyt 2,5 vuoden ajan vakavasta ja toistuvasta koulukiusaamisesta. Vanhemmat pojat olivat haukkuneet ja huutaneet tytölle.

Hänet jätettiin myös tahallaan ulkopuolelle. Äiti ja tytär olivat epätoivoisia ja yrittivät
kaikkensa toiminnan lopettamiseksi. Valitettavasti Olivia kuitenkin ahdistui ja alkoi jäämään koulusta pois. Lopulta ahdistus kasvoi liian suureksi ja Olivia päätti itse elämänsä. Taas yksi tositarina liikaa, asialle on tehtävä jotakin.

Vakava ongelma, jonka edessä emme saa ummistaa silmiämme

Koulut ovat paikkoja, joissa lapsille ja nuorille opetetaan paitsi akateemisia taitoja, myös sosiaalisia taitoja, kuten yhteistyötä, empatiaa ja toisten kunnioittamista. Kuitenkin Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, koulukiusaaminen on iso ongelma, joka vaatii jatkuvaa huomiota, toimintaa ja ennaltaehkäisyä. 

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan noin joka kymmenes peruskoululainen kokee kiusaamista Suomessa. Lukema on pysynyt melko vakaana viime vuosina, mutta se on edelleen huolestuttavan korkea. Erityisesti kyberkiusaaminen on noussut esiin uutena ja kasvavana haasteena.

Kiusaamisen eri muotoja ja vaikutuksia

Kiusaaminen voi ilmetä monissa eri muodoissa - fyysisenä, sanallisena, sosiaalisena tai jopa kyberkiusaamisena, joka tapahtuu digitaalisissa ympäristöissä. Vaikka kiusaamisen muoto voi vaihdella, sen vaikutukset ovat usein samankaltaisia: alentunut itsetunto, masennus, ahdistuneisuus ja jopa itsetuhoiset ajatukset.

Suomi on ottanut useita askeleita koulukiusaamisen torjumiseksi. Yksi merkittävimmistä
aloitteista on KIVA Koulu -ohjelma, joka on tutkimuspohjainen toimintamalli koulukiusaamisen vähentämiseksi. Ohjelman avulla pyritään ennaltaehkäisemään kiusaamista ja puuttumaan siihen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Lisäksi opettajien koulutuksessa painotetaan yhä enemmän sosiaalisen ilmapiirin merkitystä ja opettajille annetaan työkaluja kiusaamisen tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen.

Kiusaamisen vastaisessa taistelussa on tärkeää, että koko kouluyhteisö - opettajat, oppilaat, vanhemmat ja muu henkilökunta - tekevät yhteistyötä. Kouluympäristön tulisi olla sellainen, jossa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi.

Vaikka Suomi on tehnyt merkittäviä edistysaskeleita koulukiusaamisen torjumisessa, ongelmaa ei ole todellakaan voitettu. On tärkeää, että yhteiskunta, koulut ja
vanhemmat jatkavat työtä kiusaamisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Jokaisen lapsen ja nuoren on saatava käydä koulua ilman pelkoa kiusaamisesta.

Digitalisaatio tuo uusia haasteita

Vaikka teknologia on tuonut mukanaan monia mahdollisuuksia opetuksessa, se on myös avannut ovet uudenlaiselle kiusaamiselle. Kyberkiusaaminen on nimittäin anonyymimpää ja voi tapahtua milloin tahansa, minkä vuoksi sen torjuminen vaatii erityistä huomiota. On tärkeää, että kouluissa opetetaan digitaalista kansalaisuutta ja nettikäyttäytymistä, jotta nuoret oppivat käyttämään teknologiaa vastuullisesti.

Voimme kaikki olla osa ratkaisua

Koulukiusaamisen torjunta ei ole vain opettajien tai vanhempien vastuulla. Jokainen meistä voi olla osa ratkaisua. Olipa kyse sitten pienistä teoista, kuten kaverin tukemisesta vaikeina aikoina, tai suuremmista aloitteista, kuten koulukiusaamisen vastaisten tapahtumien järjestämisestä, jokaisella teolla on merkitystä.

Tulevaisuuden näkymät

Vaikka koulukiusaamisen torjunnassa on edelleen paljon työtä, on syytä olla toiveikas.
Monet koulut ovat jo nyt osoittaneet, että kiusaamista voidaan vähentää merkittävästi oikeilla toimilla ja yhteisöllisellä asenteella. Jatkamalla tätä työtä voimme varmistaa, että tulevaisuudessa koululaiset voivat opiskella kouluissa, joissa kiusaamista ei hyväksytä missään muodossa.

Koira ja ihminen - Sydänten yhteys vuosituhansien takaa

Perjantai 29.9.2023 klo 14.50 - Mika-Matti Trogen

Joukkueen merkitys vammaiselle henkilölle

Keskiviikko 13.9.2023 klo 13.25

Vammaisuus ei rajoita vain fyysisesti, vaan se voi vaikuttaa myös sosiaaliseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin.

Yhä useammat vammaiset henkilöt ovat kuitenkin löytäneet voimaa ja tukea osallistumalla erilaisiin joukkueisiin ja yhteisöihin. Tässä artikkelissa tutkimme, miksi joukkueen merkitys vammaiselle henkilölle voi olla niin suuri ja miten se vaikuttaa heidän elämänlaatuunsa.

Yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus

Vammaisille henkilöille joukkueet tarjoavat mahdollisuuden tuntea kuuluvansa osaksi jotakin suurempaa. Yhteiset tavoitteet ja jaetut kokemukset luovat vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen, joka voi auttaa lievittämään sosiaalista eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä.

Itsetunnon ja itseluottamuksen vahvistuminen

Joukkueen jäsenyys voi auttaa vammaisia henkilöitä vahvistamaan omaa itsetuntoaan ja itseluottamustaan. Onnistumiset ja yhdessä koetut haasteet voivat lisätä henkilön uskoa omiin kykyihinsä, mikä heijastuu myös muilla elämänalueilla.

Liikunnan ja aktiivisuuden edistäminen

Monet vammaiset henkilöt voivat hyötyä liikunnasta ja aktiivisesta elämäntavasta.
Joukkueen mukanaolo tarjoaa motivoivan ympäristön, jossa liikunnasta tulee osa arkipäivää. Tämä voi parantaa fyysistä kuntoa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Sosiaalisten taitojen kehittyminen

Joukkueet tarjoavat mahdollisuuden harjoitella ja kehittää erilaisia sosiaalisia taitoja, kuten vuorovaikutusta, tiimityötä ja konfliktien ratkaisua. Nämä taidot ovat arvokkaita paitsi joukkueen sisällä, myös yleisesti elämässä selviytymisessä.

Esteiden voittaminen ja empowerment

Vammaisille henkilöille joukkueen merkitys ulottuu usein myös esteiden voittamiseen ja empowermentiin. Joukkueen jäsenyys tarjoaa mahdollisuuden todistaa omat kyvyt ja näyttää, että vammaisuus ei määritä heidän potentiaaliaan. Tämä voi inspiroida muita vammaisia henkilöitä uskomaan itseensä ja tavoittelemaan omia unelmiaan rohkeammin.

Vertaistuki ja kokemusten jakaminen

Joukkueet luovat luontevan foorumin vertaistuelle ja kokemusten jakamiselle. Vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus keskustella samankaltaisista haasteistaan ja voitoistaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Tämä luo ainutlaatuisen yhteisön, jossa ymmärrys ja tuki ovat vahvoja.

Yhteiskunnallinen muutos ja tietoisuuden lisääminen

Joukkueet voivat myös edistää yhteiskunnallista muutosta ja lisätä tietoisuutta vammaisuudesta. Osallistuminen erilaisiin tapahtumiin ja kilpailuihin voi herättää huomiota vammaisten henkilöiden kyvykkyyksiin ja saada yhteiskunnan pohtimaan ennakkoluulojaan ja rajoitteitaan.

Monimuotoisuus ja inklusiivisuus

Joukkueet voivat edistää monimuotoisuutta ja inklusiivisuutta yhteiskunnassa. Kun vammaiset ja ei-vammaiset henkilöt työskentelevät yhdessä samassa joukkueessa, se luo tilaisuuden oppia toisiltaan ja murtaa stereotypioita. Tämä edistää ymmärrystä ja yhteistyötä eri taustoista tulevien ihmisten välillä.

Tulevaisuuden mahdollisuudet

Vammaisten henkilöiden joukkuetoiminalla on potentiaalia kasvaa ja kehittyä tulevaisuudessa. Uusien teknologisten innovaatioiden ja yhteisöllisten verkostojen avulla joukkueet voivat laajentaa vaikutustaan ja tarjota entistä monipuolisempia mahdollisuuksia vammaisille ihmisille.

Lopuksi

Joukkueen merkitys vammaiselle henkilölle on syvällinen ja monipuolinen. Se vaikuttaa paitsi yksilön hyvinvointiin, myös yhteisön rakentamiseen, tietoisuuden lisäämiseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen. Vammaiset henkilöt voivat löytää voimaa, inspiraatiota ja yhteenkuuluvuutta osallistumalla erilaisiin joukkueisiin, mikä edistää heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan ja osallisuuttaan yhteiskunnassa.

Digitaalisen viestinnän haasteet

Perjantai 25.8.2023 klo 9.49 - Mika-Matti Trogen

Nettikirjoittelu on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosikymmeninä. Internetin kehittyminen ja yleistymisen myötä ihmiset ovat saaneet mahdollisuuden osallistua aktiivisesti erilaisiin verkkokeskusteluihin. Sosiaalisen median alustat, blogit, keskustelufoorumit ja sähköposti ovat kaikki välineitä, joilla kuka tahansa voi ilmaista mielipiteensä ja ajatuksensa verkossa. Tämä on tuonut mukanaan monia positiivisia asioita, kuten laajemman keskustelun, tiedon jakamisen ja yhteisöllisyyden lisääntymisen.

Kunnianloukkaus

Kunnianloukkaus on oikeudellinen käsite, joka koskee ihmisten maineen ja kunnian loukkaamista. Se voi tapahtua monilla eri tavoilla, kuten väärän tiedon levittämisen, valheiden julkaisemisen tai loukkaavien kommenttien tekemisen. Useimmissa maissa on lakeja, jotka suojaavat yksilöiden mainetta kunnianloukkaukselta. Nämä lait kattavat myös nettikirjoittelun, ja siksi on tärkeää ymmärtää niiden perusteet.

Kunnianloukkaus verkossa

Nettikirjoittelussa kunnianloukkaus voi ilmetä monin eri tavoin. Yksi yleinen esimerkki on henkilökohtaisten hyökkäysten tekeminen toisia kohtaan sosiaalisen median kommenttiosioissa. Tämä voi vahingoittaa ihmisten mainetta ja aiheuttaa emotionaalista kärsimystä. Lisäksi väärän tiedon levittäminen verkossa voi nopeasti levitä ja vahingoittaa yksilön tai yrityksen mainetta.

Vastuullinen nettikirjoittelu

Vaikka internet tarjoaa vapauden ilmaista mielipiteensä, on tärkeää harjoittaa vastuullista nettikirjoittelua. Jokaisella meistä on vastuu siitä, mitä kirjoitamme verkossa, ja siitä, miten sanamme voivat vaikuttaa muihin. Vastuullinen nettikirjoittelu tarkoittaa keskustelun käymistä asiallisesti, kunnioittavasti ja toisia ihmisiä kuunnellen. Se tarkoittaa myös sitä, että meidän tulisi varmistaa, että jakamamme tiedot ovat totuudenmukaisia ja luotettavia.

Oikeudelliset seuraamukset

Jos syyllistyt kunnianloukkaukseen verkossa, saatat joutua oikeudellisiin seuraamuksiin. Nämä seuraamukset voivat vaihdella vakavuudeltaan ja voivat sisältää sakkorangaistuksia, vahingonkorvauksia ja jopa vankeusrangaistuksia joissakin tapauksissa. Siksi on äärimmäisen tärkeää olla tietoinen omista teoistamme ja pitää mielessä vastuullisen nettikirjoittelun periaatteet.

Ennaltaehkäisy

Kunnianloukkausten ennaltaehkäisyyn on useita keinoja. Yksi niistä on harkita huolellisesti ennen kuin julkaisee jotain verkossa. Toinen on tietää omat oikeutensa ja velvollisuutensa internetissä. Lisäksi on tärkeää olla valmis keskustelemaan erimielisyyksistä rakentavasti ja yrittää ratkaista konfliktit rauhanomaisesti.

Nettikirjoittelun tulevaisuus

Kun digitaalinen viestintä jatkaa kasvuaan, on tärkeää pohtia sen tulevaisuutta ja haasteita. Yksi merkittävä haaste on vihapuheen lisääntyminen verkossa. Vihapuhe voi johtaa kunnianloukkauksiin ja jopa fyysiseen väkivaltaan. Toinen haaste on tiedonvälityksen luotettavuus, kun valeuutiset ja salaliittoteoriat leviävät nopeasti verkossa.

Tulevaisuudessa on tarpeen kehittää parempia työkaluja ja käytäntöjä kunnianloukkausten ja vihapuheen estämiseksi verkossa. Tämä voi sisältää tehokkaampaa moderointia sosiaalisen median alustoilla, lainsäädännön päivittämistä vastaamaan digitaalisen aikakauden tarpeita sekä lisää koulutusta digitaalisen median lukutaidosta ja vastuullisesta nettikirjoittelusta.

Yhteenveto

Nettikirjoittelusta ja kunnianloukkauksesta keskustelu on tärkeää, kun digitaalinen viestintä jatkaa kasvuaan. On olennaista ymmärtää sekä oikeudelliset että moraaliset näkökulmat näissä kysymyksissä ja pyrkiä luomaan turvallisempi ja vastuullisempi verkkoympäristö kaikille käyttäjille. Tämä vaatii yhteiskunnan, teknologiayritysten ja yksilöiden yhteistyötä, jotta voimme saavuttaa tasapainon ilmaisunvapauden ja vastuullisuuden välillä verkossa.

Lasten suojatieonnettomuuksien vähentäminen vaatii yhteistyötä

Perjantai 21.7.2023 klo 11.27

 

Suojatie on tarkoitettu turvalliseen tienylitykseen ja se on merkittävä asia puhuttaessa lasten liikenneturvallisuudesta. Valitettavasti lasten suojatiellä tapahtuvat onnettomuudet ovat yhä liian yleisiä ja aiheuttavat usein vakavia seurauksia. Tässä artikkelissa tarkastelemme lasten suojatien onnettomuuksien problematiikkaa, niiden syitä ja keinoja parantaa lasten turvallisuutta suojateillä.

Onnettomuustilastot ja niiden merkitys

Tilastojen mukaan lasten suojatien onnettomuudet ovat vakava huolenaihe. Suomessa tapahtui viime vuonna lukuisia onnettomuuksia, joissa lapset loukkaantuivat tai kuolivat suojatietä ylittäessään. Näitä onnettomuuksia aiheuttivat pääasiassa autoilijoiden laiminlyönnit pysähtymisvelvollisuudessaan suojatien edessä sekä lasten oma huolimattomuus liikenteessä.

Onnettomuuksien syitä ja tekijöitä

Lasten suojatien onnettomuudet johtuvat monista tekijöistä, ja ne voivat tapahtua eri osapuolten huolimattomuuden tai virheellisen toiminnan seurauksena. Joitakin yleisiä syitä lasten suojatien onnettomuuksiin ovat:

Havainnointivirheet: Sekä autoilijat että lapset voivat tehdä havainnointivirheitä suojatiellä. Autoilijoiden tulee olla erityisen tarkkaavaisia havaitessaan lapsia suojatiellä ja antaa heille etuajo-oikeus. Lapset puolestaan saattavat olla liian kiireisiä tai innostuneita ylittämään tien ilman asianmukaista varovaisuutta.

Nopeus ja etäisyys: Autoilijoiden liian suuri nopeus tai riittämätön etäisyys suojatien lähestyessä lisäävät onnettomuusriskiä. Nopeusrajoitusten noudattaminen ja riittävä etäisyys suojatielle mahdollistavat riittävän pysähtymisajan lapsille.

Heikko näkyvyys: Huonot sääolosuhteet, pimeys tai esteet voivat heikentää näkyvyyttä suojatiellä. Lapset voivat olla vaikeasti havaittavissa, mikä lisää riskiä onnettomuuksille. Valaistuksen parantaminen suojateillä ja heijastinten käyttö auttavat par antamaan paremman näkyvyyden ja varoittamaan autoilijoita lähestyvistä jalankulkijoista.

Koulutuksen puute: Lasten liikenneturvallisuuskoulutuksen puute voi johtaa virheelliseen toimintaan suojatiellä. On tärkeää tarjota lapsille ja heidän vanhemmilleen kattavaa liikennekasvatusta ja koulutusta suojatien turvallisesta ylittämisestä. Koulujen, vanhempien ja paikallisten yhteisöjen tulisi tehdä yhteistyötä tällaisen koulutuksen tarjoamiseksi.

Turvallisuuden edistäminen suojateillä

Lasten suojatien onnettomuuksien vähentämiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka sisältää seuraavia toimenpiteitä:

Liikennekasvatus ja tiedotus: Lasten tulisi saada perusteellinen koulutus suojatien turvallisesta käytöstä ja liikennesäännöistä. Vanhempien, koulujen ja muiden sidosryhmien tulisi myös osallistua tiedotuskampanjoihin, jotka korostavat suojatien turvallista ylittämistä.

Infrastruktuurin parantaminen: Suojateitä tulisi suunnitella ja rakentaa lasten tarpeet huomioon ottaen. Hidasteiden ja esteiden sijoittaminen suojateiden läheisyyteen voi auttaa hidastamaan autojen nopeuksia ja parantaa näkyvyyttä. Valaistuksen parantaminen ja liikennemerkkien selkeys ovat myös tärkeitä.

Valvonta ja seuraamukset: Poliisin aktiivinen valvonta suojateiden läheisyydessä voi toimia pelotteena ja muistuttaa autoilijoita pysähtymisvelvollisuudestaan.

Roolimallina toimiminen: Aikuisilla on tärkeä rooli lasten liikenneturvallisuuden edistämisessä. Heidän tulisi toimia hyvänä esimerkkinä ja osoittaa oikeat liikennekäyttäytymisen mallit suojatien ylittämisessä.

Teknologian hyödyntäminen: Teknologian kehittyminen tarjoaa mahdollisuuksia parantaa lasten turvallisuutta suojateillä. Älykkäät liikennejärjestelmät ja jalankulkijoiden varoitusjärjestelmät voivat auttaa havaitsemaan lapsia suojatiellä ja varoittamaan autoilijoita heidän läsnäolostaan.

Onnettomuuksien vähentäminen vaatii yhteistyötä eri tahojen välillä

Koulujen tulisi ottaa liikenneturvallisuus osaksi opetussuunnitelmaansa ja tarjota säännöllistä liikennekasvatusta oppilailleen. Koulujen henkilökunnan ja vanhempien tulisi tehdä yhteistyötä ja järjestää tiedotustilaisuuksia, kampanjoita ja harjoituksia, jotka keskittyvät suojatien turvalliseen ylittämiseen.

Vanhempien tulisi osallistua aktiivisesti lastensa liikenneturvallisuuden edistämiseen. Heidän tulisi opettaa lapsilleen oikeaa suojatien käyttäytymistä ja varmistaa, että lapset ymmärtävät liikennesäännöt ja riskit. Vanhempien tulisi myös kannustaa ja valvoa lastensa liikenneturvallista käyttäytymistä.

Jatkuvan tutkimuksen avulla voidaan kehittää entistä parempia menetelmiä ja ratkaisuja lasten suojatien onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Tutkimuksen avulla voidaan tunnistaa riskitekijät, arvioida toimiviksi havaittuja toimenpiteitä ja kehittää uusia innovaatioita turvallisemman liikenneturvallisuuden takaamiseksi.

Liikenneturvallisuudesta tiedottaminen ja tiedostamisen lisääminen ovat avainasemassa. Mediassa, sosiaalisessa mediassa ja erilaisissa tiedotuskampanjoissa tulisi korostaa lasten suojatien turvallisen ylittämisen merkitystä ja antaa konkreettisia vinkkejä turvalliseen käytökseen.

Lasten suojatien onnettomuuksien vähentäminen vaatii jatkuvaa sitoutumista ja yhteistyötä kaikilta osapuolilta. Autoilijoiden, jalankulkijoiden, vanhempien, koulujen, paikallisyhteisöjen ja viranomaisten on tehtävä yhteistyötä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Vain kaikkien osapuolten aktiivinen panos ja sitoutuminen voivat vähentää lasten suojatien onnettomuuksia.

Lopuksi

On tärkeää korostaa, että lasten suojatien onnettomuuksien ehkäiseminen on jatkuva prosessi, joka vaatii jatkuvaa tiedotusta, valvontaa, koulutusta ja tiedostamista. Autoilijoiden tulee olla tarkkaavaisia suojateiden lähestyessä ja noudattaa pysähtymisvelvollisuuttaan. Jalankulkijoiden, erityisesti lasten, tulee oppia oikea tapa ylittää suojatie ja olla tarkkaavaisia liikenteessä.

Vanhempien, koulujen ja yhteisöjen on tehtävä yhteistyötä ja tarjottava liikenneturvallisuuskoulutusta lapsille. Vain näin voimme luoda turvallisemman ympäristön lapsille suojatien ylittämiseen ja vähentää lasten suojatiellä tapahtuvia onnettomuuksia.

Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin Liikkuvan Poliisin Perinneyhdistys ry:n Viesti -lehdessä.

Kesäloma on rentoutumisen aikaa

Maanantai 10.7.2023 klo 14.13 - Mika-Matti Trogen

Loma-ajat ja rentoutuminen ovat tärkeitä elementtejä terveellisen ja tasapainoisen elämän kannalta. Nykypäivän kiireisessä maailmassa, jossa teknologia ja työ vaativat jatkuvaa läsnäoloa, on entistä tärkeämpää pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Loma-ajat tarjoavat mahdollisuuden irrottautua arjen kiireistä ja antavat meille tilaisuuden rentoutua ja palautua. 

Loman aikana on tärkeää unohtaa työasiat hetkeksi ja keskittyä itseensä. On hyvä luoda selkeä raja työn ja vapaa-ajan välille. Tämä auttaa vähentämään stressiä ja antaa tilaa levätä ja rentoutua. Loma tarjoaa mahdollisuuden tehdä asioita, joita arjen kiireessä ei ehkä ehdi tai jaksa tehdä. Voit lähteä matkalle uusiin maisemiin, viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, harrastaa omia kiinnostuksenkohteita tai vain nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta.

Rentoutuminen ei kuitenkaan rajoitu pelkästään loma-aikoihin. Se on tärkeää myös arjessa, jotta jaksamme paremmin. Rentoutumiseen voi kuulua erilaisia aktiviteetteja, kuten meditointia, joogaa, lukemista, musiikin kuuntelua tai kävely luonnossa. Jokaisella on omat tapansa rentoutua, ja on tärkeää löytää ne juuri itselle sopivat keinot.

Loman ja rentoutumisen hyödyt ulottuvat pidemmälle kuin pelkkään hetkelliseen hyvään oloon. Ne edistävät myös terveyttä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Stressin vähentyessä ja mielen rauhoittuessa kehomme voi palautua paremmin ja saada enemmän energiaa. Rentoutuminen auttaa myös lisäämään luovuutta ja keskittymiskykyä sekä parantamaan unen laatua.

On tärkeää muistaa, että loma-ajat ja rentoutuminen eivät ole ylellisyyttä, vaan olennainen osa terveellistä elämäntapaa. Ne ovat investointi omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Vaikka arki saattaa välillä tuntua kiireiseltä ja lomat pitkän matkan päässä, voimme silti ottaa pieniä rentoutumishetkiä päivittäin. Pienetkin tauot arjen keskellä voivat tehdä suuren eron jaksamisessa ja hyvinvoinnissa.

Loma-ajat eivät automaattisesti tarkoita, että meidän täytyy lähteä kauas tai tehdä suuria suunnitelmia. Välillä parhaimmat lomat voivat olla niitä, jotka vietämme kotona tai lähialueilla, tekemällä yksinkertaisia asioita, joista nautimme.

Loma-ajan suunnittelu voi auttaa meitä saamaan enemmän irti rentoutumisesta.
Tehkäämme listoja asioista, joita haluamme tehdä tai paikoista, joissa haluamme käydä. Saatamme haluta kokeilla uusia harrastuksia, tutustua eri kulttuureihin tai vain viettää aikaa luonnossa. Tärkeintä on tehdä sellaisia asioita, jotka tuottavat iloa ja auttavat meitä irrottautumaan arjen rutiineista.

Loman aikana on myös tärkeää löytää tasapaino aktiivisen tekemisen ja lepäämisen välillä. Vaikka olisi houkuttelevaa täyttää päivät jatkuvalla menolla, meidän on annettava kehollemme ja mielellemme aikaa levätä. Hyvä uni, terveellinen ravinto ja riittävä liikunta ovat tärkeitä osatekijöitä loma-ajan hyödyntämisessä.

Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että loma-ajat voivat olla erilaisia eri ihmisille.
Jotkut saattavat kaivata hiljaista aikaa yksinään, kun taas toiset nauttivat sosiaalisista tapahtumista ja ryhmäaktiviteeteista. On tärkeää kuunnella omia tarpeitamme ja luoda loma, joka sopii juuri meille.

Kaiken kaikkiaan loma-ajat ja rentoutuminen ovat olennainen osa tasapainoista elämää. Ne antavat meille mahdollisuuden palautua, nauttia elämästä ja ladata akkumme uutta arkea varten. Vaikka loma-ajat voivat olla rajallisia ja harvinaisia, voimme silti ottaa pieniä rentoutumishetkiä arjen keskelle. Muistakaamme priorisoida oma hyvinvointimme ja varata aikaa loma-ajoille ja rentoutumiselle, sillä ne auttavat meitä olemaan parhaita versioita itsestämme.

Rentoutuminen ei aina vaadi suuria ponnisteluja tai erityisiä puitteita. Voimme löytää rentoutumisen hetkiä ja paikkoja arjen keskellä. Se voi olla hetki aamukahvikupin äärellä, jolloin annamme itsellemme luvan vain olla ja nauttia hetkestä. Se voi olla lyhyt kävely luonnossa tai hetki keskittymistä hengitykseen ja meditointiin.

Rentoutuminen voi myös liittyä omien mielenkiinnonkohteiden tai intohimojen parissa puuhasteluun. Se voi olla musiikin soittamista, maalaamista, lukemista tai puutarhanhoitoa. Nämä aktiviteetit auttavat meitä irrottautumaan arjen stressistä ja tuovat iloa elämään.
On myös tärkeää tiedostaa, että rentoutuminen ei ole ainoastaan henkistä, vaan se voi sisältää myös fyysisen osan. Liikunta ja urheilu voivat olla erinomaisia tapoja ren-toutua ja purkaa stressiä. Joogaharjoitukset, lenkkeily luonnossa tai vaikka uinti voivat auttaa meitä löytämään tasapainoa kehon ja mielen välillä.

Loman ja rentoutumisen aikana voimme myös kokeilla uusia kokemuksia ja haasteita. Se voi olla uuden harrastuksen aloittaminen, retki jonnekin uuteen paikkaan tai vaikka oppiminen uudesta taidosta. Uudet kokemukset antavat meille mahdollisuuden laajentaa näkökulmaamme ja saavuttaa henkilökohtaista kasvua.

Loma-ajat ja rentoutuminen ovat tärkeitä myös työelämässä. Tutkimukset osoittavat, että työntekijät, jotka ottavat säännöllisesti lomia ja pitävät huolta rentoutumisestaan, ovat tuottavampia, luovempia ja motivoitu-neempia. Loma-ajat antavat meille mahdollisuuden palata töihin virkeinä ja energisinä, valmiina kohtaamaan uusia haasteita.

Joten, huolimatta kiireisestä elämästämme ja aikatauluistamme, muistetaan pitää loma-ajat ja rentoutuminen tärkeänä osana elämäämme. Ne auttavat meitä löytämään tasapainoa, parantamaan hyvinvointiamme ja nauttimaan elämän iloista. Panostakaamme omaan hyvinvointiimme ja muistetaan antaa itsellemme lupa levätä ja rentoutua, sillä se on avain terveelliseen ja onnelliseen elämään.